Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

Kun Mustanaamio retroilee, nykylukijakin on aseeton. Tämän vanhan viidakon sananlaskun keksi toimittaja juuri nyt ihan itse. Mutta tottahan tuo tosin on – Mustanaamion näköispainoksen toimitustehtävien aikaa vievin osa on villeimpien käänteiden ja yksittäisten ruutujen aiheuttamista hysteerisistä hehkutuskohtauksista toipuminen.

Toukokuun lopussa ilmestyvässä vuoden 1974 kokoelmassa joudumme luopumaan aivan kaikkien kyseisen vuosikerran Mustanaamio-tarinoiden uusimisesta, eli mukaan on valikoitu parhaat ja mielenkiintoisimmat jutut. Osa alkuperäisen materiaalin painojäljestä on sen verran rujoa, että tämä päätös oli pakko tehdä. Kaksi tuhtia kirjaa puolittain lukukelvotonta sarjakuvaa olisi ollut kenties kovimpien kompletistien mieleen, mutta tarkoituksemme on kuitenkin tarjota viihdettä koko rahalla. Ja sitä todellakin on luvassa!

Aloittakaamme romantiikasta. Tämän kokoelman hahmokaartiin osuu kaksikin kuninkaallista kaunotarta, jotka ovat hyvin persoja Mustanaamion karskille habitukselle. Toinen prinsessoista saa tunteilleen jopa vastakaikua.

Toinen prinsessoista on epätoivoisempaa ja epäonnisempaa mallia. Ja tämä Mustanaamio on jo sitä paitsi Dianan rengastama (tähän aiheeseen palaamme vielä syksyllä).

Naiskauneutta ei muutenkaan säästellä, vaan Mustanaamio joutuu sekä pelastamaan että pakenemaan kaunottaria mukavan säännöllisesti. Voisimme palata näihin kaunottariin vielä kesällä, mutta nyt siirrymme konnagalleriaa kummastelemaan. Kaunottarien ohessa sinne mahtuu monenlaista vipeltäjää, ja tässä on muutama erityisen mieleenpainuva.

Haukkavaltias on kuullut viidakon sananlaskun, jonka mukaan hyvä tarina ei noudata fysiikan lakeja. Mustanaamiolla onkin paljon kummasteltavaa tämän kostajan edesottamuksia seuraillessaan. Onko Haukkavaltias edes konna?

Laakson jätti on oikeastaan konnakaksikko, eikä yksittäinen konna, mutta johdattaapa hänkin lukijansa ja sankarimme moraalisten dilemmojen äärelle. Onneksi Mustanaamio osaa myös rehabilitoida konnia, eli tarjolla on muitakin ratkaisuja kuin pelkkää kallon kuvaa leukaperiin.

Vuosikerran erikoisin vipeltäjä on Gollum. Ruotsalainen käsikirjoittaja kunnioittaa Tolkienia huilua soittavalla karvaisella riiviöllä, joka johdattaa Mustiksen psykedeeliselle matkalle tulivuoren uumeniin. Täysin älytöntä menoa, eli just hyvä.

Romantiikan ja viholaisten jälkeen siirrymme vaarallisiin tilanteisiin, sillä Mustanaamion työnkuvaan tuntuu kuuluvan jatkuva ansoihin lankeaminen.

Ansoja viritelleet konnat eivät tosin yleensä ole varautuneet Mustanaamion rutiinisuorituksiin kuolonloukoista selviytymisen suhteen. Ihan sääliksi käy.

Mustanaamiolle ansoihin joutuminen todellakin ON rutiinia.

Lukijan riemuksi parhaimmat ansojen virittelijät osaavat käyttää luovuuttaankin.

Mustanaamion seikkailut ovat siis villiä ja kahlitsematontakin luovuutta pullollaan, mutta sarjan perusta on valettu sen verran vankasta graniitista, että tahallisen ja tahattomankin ilottelun sekaan mahtuu jyhkeän ikonista toimintasarjakuvataidetta vähintäänkin lääkärin määräämä annostus.

Toukokuun lopussa kannattaa siis olla tarkkana kirjakaupan sarjakuvahyllyllä. Muikeimman mahdollisen mökkilukemiston voi toki myös tilata sarjakuvakauppiailta ennakkoonkin, niin sateen sattuessa on suunnitelma B valmiina odottamassa.

MUSTANAAMIO 1974 kirjakaupoissa ja sarjiskauppiailla 31.5.2017!

5 vastausta artikkeliin ”Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

  1. Hei. Olisitte tehneet näistä Mustis-kirjoista oikeita kunnon näköispainoksia. Nämähän ovat täysin riisuttuja versioita, huippuna tämä vsk. 1974. Ei edes kaikkia Mustis-seikkailuita mukana. Ihan turha selittää jollain alkuperäisen materiaalin huonolla painojäljellä. Kiitos, mutta en osta.

  2. Tämähän julkaisu on aivan torso. 1974 vuonna ilmestyi 35 Mustis seikkailua. Kirjasta on pois jätetty yksi parhaista tarinoista. 1974/2 ilmestynyt ”Viidakkopartion alku” . Myös muita hyviä oli jätetty pois. Hömppää valittu mukaan. Siispä tuo jää kauppaan hyllylle.

  3. Valintoihin vaikutti myös tekninen laatu. Jos viivat ovat kadonneet tai painotela on tuhrinut sivut mustalla, niin niitä ei pelasta mikään määrä puleeraamista. Muutama hyvä jäi pois myös siitä syystä, että ovat tulleet juuri julkaistuksi.

    ”Viidakkopartion alku” ON mukana kirjassa, joten siltä osin huoli pois.

  4. Höpö höpö. En usko selityksiä. Taitaa olla poistojen syynä enemmin kustanukselliset syyt. Jokainen käsiskannein käyttäjä saa varmasti hyvää jälkeä aikaan. Kovin puutteelinen julkaisu. Ei edes kakkos-sarjoja.

  5. Sitten joudut metsästämään alkuperäiset numerot ja tarkistamaan asiaintilan itse. Skannerit eivät ole maagisia ihmeapparaatteja, jotka restauroivat sarjakuvia ihan tuosta vain nappia painamalla. Tai jos sellainen on olemassa, niin merkistä ja mallista tietoa tänne suuntaan, kaunis kiitos. Graafikkomme arvostaisi tietoa kovin.

    Toki kustannuksellisia syitäkin on ajateltu. Kahteen kirjaan jaettuna kattauksen hinta huitelisi sadan euron tienoilla, ja se on kova hinta osittain lukukelvottomasta tuotteesta, varsinkin kun samoja tarinoita on juuri julkaistu timanttisella painojäljellä.

    Jälkiviisaana olisi pitänyt kuvata graafikon ja toimittajan savotta alkuperäisten lehtien parissa. Ei tarvitsisi tässä nyt todistella, että saimme kasaan parhaan mahdollisen kirjan, ja olemme siitä todella ylpeitä. Tiesimme kyllä, että kovimmat fanit eivät leikkelyä arvosta. Kakkossarjojen oikeuksien selvittäminen ja hankkiminen on mallia mission impossible. Muuttuu tosin mahdolliseksi, jos joku miljonääri haluaa laittaa ison läjän euroja sileäksi. Jos sellainen on tiedossa, niin jälleen saa vinkata. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *