Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!

Timanttiset tekijät ja timanttinen sankari

Tex Willeriä tehdään rautaisessa kurissa ja nuhteessa, mikä näkyy järkähtämättömänä laatuna. Tex on sarjakuvaviihteen peruskalliota, jota lukiessaan ei tarvitse pelätä joutuvansa metasarjakuvallisen kikkailun uhriksi, sankarin vaihtaneen yllättäen sukupuolta, tai piirtäjän tekevän työnsä vasemmalla kädellä. Tex on kuten AC/DC, timantti juuri sellaisena kuin se on, ja sen tekijät tiedostavat tämän, eivätkä turhaan lähde hiontoja muuttelemaan.

TexSL

Mutta nyt on tullut aika sekoittaa pakkaa hieman. Bonelli nimittäin antoi Paolo Eleuteri Serpierille vapaat kädet toteuttaa oma Tex-seikkailunsa. Vuosikymmeniä mietintähatun alla muhinut seikkailu näki päivänvalon painotuotteena helmikuussa 2015 ja saapuu nyt hellimään suomalaisten lukijoiden okulaareja intohimoisella lännenseikkailulla. Täkäläisille sarjakuvan ystäville Serpieri on entuudestaan tuttu Druuna-albumien kautta, joiden upea taide ja vähäpukeinen sankaritar tekivät lukijoihinsa takuuvarman vaikutuksen. Tarinaa harvempi muistaa.

TexSL_1

Scifi-haahuilut voimmekin nyt unohtaa, kun Serpieri pääsee villiin länteen. Tällä kertaa herra ottaa lukijansa lyhyesti ja rajusti, eli lukija tipautetaan suoraan keskelle seikkailua, jossa Tex Willer ja Kit Carson kohtaavat ensimmäisen kerran, comanchet ovat sotapolulla, neitoa pelastetaan pulasta ja ratsuväen upseeri yrittää hölmöillä kaikki hengiltä. Verileikeissä ei säästellä, mutta Serpierille epätyypillisesti naiskauneuden esittelyssä säästellään, sillä intiaanien kaappaamalla naisella pysyvät vaatteet yllä koko tarinan ajan. Lukijoita ei ole syytäkään kosiskella paljaalla pinnalla, sillä tarinassa on tyhjäkäyntiä ja suvantokohtia kuin AC/DC:n kappaleessa, eli ei laisinkaan.

TexSL_2

Spoilaamatta Sankarista ja legendasta on hankala kertoa enempään. Luvassa on upeaa sarjakuvataidetta ja paatuneimpiakin Texin lukijoita hätkähdyttäviä hetkiä. Nuoressa Texissä on vimmaa, jopa vanhan mestarin toteuttamana.

Bonellin fumettitehtaalla ymmärrettiin Serpierin suorituksen arvo ja päätettiin ottaa kunnarista koppi. Davide Bonelli valaisee tarkemmin: ”Jos Sankari ja legenda oli eräänlainen ’numero nolla’, Fronteran vankia voitaneen pitää numerona yksi uudessa ja toivoakseni ihastuttavassa Tex-sarjassa, jonka värilliset kertomukset ovat entistä yksinkertaisempia, ketterämpiä ja notkeampia, mutta joissa on aina keskipisteenä hän itse, jäljittelemätön ja voittamaton ranger.”

TexSL_5

Hemmottelemmekin siis suomalaisia lukijoita paketoimalla Fronteran vangin samojen kansien väliin Serpierin Texin kanssa. Tämäkin tarina sijoittuu aikajanalla huomattavasti perusjulkaisusta tuttuja seikkailuja varhaisempiin vuosiin, jolloin Texin status häilyi vielä rangerin ja lainsuojattoman välimaastossa.

TexSL_4

Tarinan kirjoitti Texin lukijoille tuttuakin tutumpi Mauro Boselli ja taiteesta vastaa Mario Alberti. Vaikka allekirjoittanut Serpieriä kovasti diggaileekin, niin tekisipä mieli melkein väittää Mario Albertin vetävän riittoisamman korren. Nyt on todella komeaa lännensarjakuvaa tarjolla! Vaikka Serpieri osaa länkkärimaisemat, kuten albumin esipuheessa hehkutetaan, niin Alberti ei jää laisinkaan kakkoseksi. Molempien tarinoiden värimaailmoja voisin myös helposti hehkutella päivän tai kaksi.

TexSL_6

Tarinallisesti Fronteran vanki samoaa tutumpia latuja, mutta Davide Bonellin maalailema tavoite saavutetaan kyllä. Ketterä ja notkea lyhyt rypistys. Faneja kohdellaan hellemmin kun Serpierin Tex-visiossa, eli niin sanottua järkyttävää materiaalia on säästeliäämmin. Pientä kiusantekoa kuitenkin. Mutta jälleen kerran spoilaamatta paras. Suosittelen vierailua Mario Albetin kotisivulla, niin saatte ennakkoaavistuksen silmäkarkin määrästä ja herkullisuudesta.

TexSL_3

96 sivua parasta mahdollista lännensarjakuvaa erittäin kohtuulliseen hintaan. Viihdyttää sekä aurinkoisena että sateisena kesäpäivänä.

Tex Willer -suuralbumi 33 lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 25.5.2016!