Mustanaamion vuosikerta 1973 hauskuuttaa tosissaan

MN1973_3

Pahoittelen kömpelöä otsikkoa, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Mustanaamio-lehden vuoden 1973 Mustanaamio-tarinoita paketoidaan juuri näyttävän näköispainoksen kansien väliin. Tätä operaatiota ovat haitanneet jatkuvat vakavat naurukohtaukset, sillä Mustanaamio on täynnä tahallista ja tahatona komiikkaa. Vaikka epäuskonvaimentimen asettaisi maksimitehoille, niin silti äkkiväärät tapahtumat vievät mattoa lukijan jalkojen alta nauruhermoa kutittelevalla tavalla. Toiminnan kuvaamisen vanhanaikaisuus on myöskin oma huumorinsa lähde. (Tähän väliin spoilerivaroitus! Pieniä juonikuvioiden paljastumisia saattaa jatkossa tapahtua.)

MN1973_1

Naiset jopa Diana mukaan lukien ovat Mustanaamion maailmassa hyvinkin höpsöjä. Tämän vuosikerran höpsöin daami taitaa olla tämä prinsessa, jonka muistissa vakavienkin asioiden suhteen on paljonkin toivomisen varaa.

MN1973_4

Pari höpsöyspistettä on toki pakoo jakaa toiselle kosijoistakin. Tähän väijytykseen ajaminen osoittaa vakavaa keskittymisen herpaantumista kesken morsiamen ryöstelyn.

MN1973_10

Herpaantuu se keskittyminen tosin joskus itse Mustanaamiollakin. Tässä sankarimme yllättää keski-ikäinen täti-ihminen.

MN1973_11

Merkillepantavaa tässä tapauksessa on Mustanaamion hiippailun tapahtuminen virka-asussa. Trenssitakki, aurinkolasit ja lierihattu olisivat saattaneet olla rouvashenkilöstä vähemmän pelottava look. Aurinkolasit keskellä yötä toisin ovat aina epäilttäviä. Ja kuten niin monesti on todistettu, Walkerin releet OVAT oiva tapa naamioitua!

MN1973_9

Kyllä! Konnien mielestä lierihattu, trenssitakki ja vuoristosusi ovat aivan mahdollista larkuvarjohyppyä harrastavan tahon hyppyvarustusta! Mustanaamion epäonneksi kaikki konnat eivät ole yhtä helposti puijattavissa.

MN1973_2

Onneksi suurin osa konnista kuitenkin on ajoittain helpostikin puijattavissa. Viehättävästä apurista voi olla arvaamatonta apua. Tällä kertaa konnat höpsöilevät pahasti, sillä he takavarikoivat toiselta vangeistaan vain kameran, eivät pistoolia. Mustanaamio saakin siitä ainekset näppärään pommiin.

MN1973_5

Ei välttämättä aivan ilmeisin ratkaisu tämä pommin virittäminen. Aivan kaikki eivät Mustanaamion luovia ratkaisuja ja ajoittain sangen kummallista käyttäytymistä jaksa ymmärtää. Kenraali saattaa tiivistää lukijankin ajoittaisia aatoksia.

MN1973_8

Eivät nämäkään tarinat toki pelkkää jatkuvaa tahattoman ja tahallisen komiikan ilotulitusta ole, vaan tilaa on myös klassiselle jännitysviihteelle. Mustanaamion vuosikerta 1973 tarjoilee siis roiman kattauksen (reilut 400 sivua!) vanhan ajan seikkailuviihdettä, jossa konnat ovat konnia ja Mustanaamio on Mustanaamio.

MN1973_6

Mustanaamio 1973 kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 16.3.2016!

MN1973

Ken Parker on westernien aatelinen!

Alkuvuosi 2016 on lännenviihteen ystäville harvinaislaatuisen suopea. Elokuvateattereihin pelmahti juuri Quentin Tarantinon kehuttu The Hateful Eight ja pian on luvassa Alejandro G. Iñárritun vielä kehutumpi ja Golden Globeillakin kruunattu The Revenant. Tri Tuomio ainakin käväisee katsastamassa molemmat. Elävän kuvan puolella ruuti on kuivaa, mutta niin on sarjakuvarintamallakin.

Tex Willerin numerot 1 ja 2 valtaava tarinakokonaisuus on vankinta nyky-Texiä. Niiden jälkeen värit palaavat Texin sivuille muutaman numeron ajaksi ja vuoden 2015 värillinen kattaus kalpenee tämän vuoden rinnalla. Nyt on tulossa kovia luita järsittäväksi.

KP0116

Tammikuun kovin luu lännensarjakuvarintamalla ja oikeastaan millä tahansa sarjakuvarintamalla on kuitenkin Ken Parkerin 20.1. ilmestyvä pokkari Tuomitut. Tämä pokkari jatkaa numeron 1/2015 tarinaa, eli Ken Parker viruu edelleenkin vankilassa. Sankarimme on siirretty kärsimään tuomiotaan Yhdysvaltain syvän etelän suistomailla sijaitsevalle työleirille. Luvassa on siis alligaattoreita, käärmeitä ja ikäviä olosuhteita. Ja koska Ken Parkerin tekijöihin voi luottaa, niin vankien ja vartijoiden välisissä suhteissa on keskimääräiseen vankilatarinaan verrattuna monta ylimääräistä kierrepalloa. Jännitteitä lisäillään mestarin ottein, kunnes räjähtää. Tai on räjähtämättä. Ken Parker on päättänyt kärsiä lopun rangaistuksensa hiljaa ja epäkohtiin puuttumatta, mutta helppoa se ei tule olemaan.

KP0116_1

Giancarlo Berardin ja Maurizio Manteron juonima tarina siis pitää ruuvipihdeissään, mutta Pasquale Frisendan ja Laura Zuccherin taide pistää haukkomaan henkeä ja äimimään käkenä muutaman sivun välein. Vaikka ihmiset kärsivät, niin luonto ympärillä on kaunis tai ainakin rumankaunis.

KP0116_2

Tarjolla on siis jylhä vankilatarina, joka tarjoaa osaaville kertojille täyskäden ikuisesti ajankohtaisia ihmisyyden polttoaineita, sadismia, ahneutta, oveluutta, himoa… Jokaiselle jotain. Romantiikka tosin on tällä kertaa hyvin synkkää ja traagista. Toisaalta niinhän se Ken Parkerin maailmassa yleensä on. Ei Parkerin tekijöitä turhaan realismista kiitellä.

KP0116_3

Ja herkkuhan ei tältä vuodelta pääty tähän, vaan tämä on lähinnä alkupala. Seuraavissa numeroissa reilut kolmesataa sivua ja kaksi kokonaista tarinaa per pokkari. Laatulänkkäriähky! Jippikaijee!

Ken Parker 1/2016 lehtipisteissä 20.1.2106!