Kuinka esiteini saadaan sekaisin! (Syksyn satoa osa 8)

Terry Austin, John Byrne, Chris Claremont ja muita: Ryhmä-X – Vuosikerta 1984–1985

Jonkun mielestä Ryhmä-X saattaa saada nyt lyhyen ajan sisällä liikaakin huomiota tässä blogissa, mutta syksyn kovin näkkäri nyt vaan on syksyn kovin näkkäri. Slangia ymmärtämättömille selvitettäköön tässä vaiheessa, että näkkärillä tarkoitetaan näköispainosta. Ja supersankarisarjakuvien faneille tämän syksyn ehdottomasti kovin juttu on siis vuosien 1984 ja 1985 lehtiä kovien kansien väliin kokoava timanttinen RX-näkkäri.
X1984
Allekirjoittaneen ensimmäinen kosketus oli naapurin pojan jostain käytettynä haltuunsa saama Ihmeneloset-lehti 1/1982. Ennen kuin lehden sai omin hyppysin selattavaksi ja noin viikon päästä siitä jopa lainaksi, piti kuunnella naapurin polveileva luento kyseisen julkaisun sisällön ylenpalttisesta ihmeellisyydestä ja nerokkuudesta. Jopa lehden tapahtumien eläytyvää näyttelemistä saattoi tapahtua, en kerro enempää naapurin nolostuttamisen välttämiseksi. Lehti kuitenkin lunasti vankan hypetyksen aiheuttamat odotukset ja viihdytti enemmän kuin mikään. Pian tämän jälkeen tapahtui jotain, joka sai Ihmeneloset vaikuttamaan käppäiseltä pienempien poikien viihteeltä: Ryhmä-X 1/1984 löytyi lehtihyllystä!

Murrosikää lähestyvän nuoren uroon tajuntaan kyseinen julkaisu osui kuin bunkkerin tuhoamiseen tarkoitettu risteilyohjus. Epäonnisten (sitä on aina ollut hankala käsittää, että supervoimien saaminen on joillekin hirmuinen ongelma ja tragedia) tiedemiesten sijaan sankareina oli mutantteja, jotka olivat jo lähtökohtaisesti friikimpiä ja uskottavampia kuin Ihmenelosten puhtoisempi kiiltokuvajengi. Mutantti sananakin oli jo hyvin jännittävä. Nämä tyypit olivat erilaisia, jopa vaarallisia.

Naishahmot toki näyttelivät tärkeää roolia. Ihmenelosilla oli Näkymätön Tyttö. Ryhmä-X:llä Storm ja Feeniks. Tarvitseeko sanoa muuta? Ororo Monroen Stormin vetimet riittivät jo vetämään ajatukset hämmentäville sivupoluille, mutta ensimmäisessä numerossa neiti keikistelee muutenkin puolipukeissa tuhdin määrän sivuja. Jatkossa esimerkiksi Jean Greyn Feeniksin vermeet puolestaan repeilevät taistelun tiimellyksessä usein hyvinkin strategisesti, ollakseen seuraavilla sivulla jälleen ehjiä. Yksityiskohta, johon osaa näköjään kiinnittää huomiota vasta näin vanhemmiten. Onkohan muuten Jean Greyn ansiota, että Tri Tuomio saattaa olla perso punapäille?

Hottien misujen lisäksi myös RX:n miespuoliset sankarit tekivät valtavan vaikutuksen. Ylivoimaisesti viileimmät olivat Wolverine ja Painajainen. Kyklooppi oli ihan jees. Kolossi kiva. Peto hitusen nolo ja Ulvoja todella pahasti nolo. Mutta Wolverinen ja Painajaisen (ja edellä mainittujen misujen) ansiosta noloudensietokynnys oli aika korkealla, joten RX piti ensikosketuksen jälkeen hommata aina lehtihyllyyn mahdollisimman pian ilmestymisen jälkeen, kunnes tilauksen ruinaaminen vanhemmilta onnistui.

Kun jatkuva fiksi oli varmistettu, niin luvassa olikin melkoinen jatkumo supersankarihunajaa. Helvetintulen Klubi (Storm häkissä, Jean Grey korsetissa ja ruoska kourassa… Jännää!) ja paljon muuta verkkokalvoille ja aivopoimuihin lähtemättömästi syöpynyttä seikkailuparhautta. Tämä kattaus on niin kova, että X-Men -elokuviin ihastuneille voi helposti suositella tätä pakettia perusteokseksi kirjahyllyyn. Tässä kokoelmassa käydään läpi sarjan tärkeimmät hahmot, teemat ja tapahtumat. Tekijöinä mm. Chris Claremont, John Byrne ja Terry Austin. Juuri näiden sarjakuvien ja tekijöiden ansiosta ne elokuvat ylipäätään ovat olemassa.

Näköispainoksesta kun on kyse, niin nostalgialinssit kannattaa asetella silmille, sillä latominen tai kääntäminen eivät ole tasoltaan tätä päivää, mutta ei niiden ajoittainen rujous haitannut lukukokemusta silloin tai nyt. Moni X-mutantteihin kunnolla hurahtanut hankkii nämä sarjat hyllyynsä alkukielisinä, mutta varaa sijan myös tälle näkkärille, sillä tästä kaikki monella kohtalotoverilla alkoi. Juuri tässä ilmiasussa nämä lehdet kolahtivat. Ja kolahtavat yhä. Ostakee, niin voimme tehdä näitä lisää!

Ja muistakaa Egmontin FB-sivun RX-kilpailu. Vielä viikko aikaa osallistua!

Ryhmä-X – Vuosikerta 1984–1985 juuri nyt kirjakaupoissa!

Geenipostin paluu ja upea kisa!

003-039xmen1213fin.indd

Oi!

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Onko silmiesi edessä todellakin luettavissa jonkin sortin versio Ryhmä-X:n maankuulusta Geenipostia-kirjepalstasta? Kyllä, kyllä todellakin on.

Koivumäki täällä siis, vielä hetken verran ja ainakin kerran. Tervetuloa.

Kerrattakoon sen verran asioita, että Ryhmä-X (eli X-Men) koki lehtenä karmaisevan viiltävän loppunsa viime vuonna. Numero 12/2013 jäi tällä erää ja näillä näkymin viimeiseksi säännöllisesti ilmestyväksi, tuota X-nimeä kantavaksi sarjakuvalehdeksi.

Hiljainen hetki muistolle.

Lehden lopettamisen jälkeen toimitukseen kuitenkin saapui vielä niin hienoja muistelukirjoituksia, että pakkohan ne on ilmoille saattaa. Ainakin meikäläiselle tuli melkoisia liikutuksen tunteita kirjeiden ääressä, ja varmasti kaikki lehden julkaisussa mukana olleet tahot tuntevat sisimmässään lämpöä kaikkien kiitosten ja kehujen ansiosta.

Erikoiskirjepalstan julkaisu liittyy tietenkin siihen, että ensinnäkin tämä vuosi on Suomessa Ryhmä-X:n 30-vuotisjuhlavuosi ensimmäisestä omaa nimeään kantaneesta lehdestä lukien. Ja toisekseen juuri näinä päivinä on julkaistu näköispainos tuon ensimmäisen vuoden 1984 lehdistä, ja mukaan on kerätty vielä osa 1985-vuodesta. Mahtavaa!

Klassisten seikkailuiden lisäksi näköispainoksessa on luonnollisesti mukana legendaarisen Mail-Manin palstoja, mihin liittyen tärkeä huomautus! Mikäli huomaatte 30 vuoden takaisia kirjeitä lukiessanne, että haluaisitte lähettää itsekin palautetta, niin älkää käyttäkö noilla palstoilla mainittuja osoitteita. Siinä saattaisi postihenkilö olla ihmeissään, että mikä Semic, mikä postilokero… Mielipiteet, kysymykset, risut ja ruusut siis osoitteeseen palaute@egmont.fi, kiitos.

Ja sitten niiden kirjeiden pariin!

* * *

Hei,
olen ollut vuosia X-Men-sarjakuvan lukija. Olen lukenut jo 80-luvulta lukien Ryhmä-X-sarjakuvaa, Sarjakuvalehteä, Megaa, Megamarvelia, X-Meniä, Daredeviliä, Hulkia, Ihmenelosia, Kostajia ja kaiken maailman erikoisjulkaisuja.

Ryhmä-X on nimenomaan ollut se sarjakuva, joka on pitänyt minut kiinni tukevasti supersankareiden maailmassa. Osissa on ollut aivan käsittämättömän hienoja käsikirjoituksia (mm. Cassandra Novan hurjistelu, Murtomaailma-spektaakkeli ja tämä viimeinen X-Men vs. Kostajat. Aivan toooodella hyvää laatua) ja aivan mielettömän hyviä kuvittajia, huh! Ja aivan mahtavia persoonia: Emma, Wolverine, Kitty Pryde, nykyisin Kolossikin on mielenkiintoinen, samoin Kyklooppi. Ja takuuvarmat henkiinheräämiset! Kuinka monta kertaa Xavierkin on menettänyt kävelykykynsä, henkensä ja ollut sivuraiteilla. Puhumattakaan Magnetosta!

Olen hyvin pahoillani lehden lopettamisesta. Hyvin hyvin pahoillani. Olen 39-vuotias ja itsekin yllättynyt siitä, kuinka harmissani olen tästä. Ymmärrän kustannustehokkuuden hyvinkin, mutta silti, tämä lehti on ollut minulle tärkeä, olenhan seurannut sitä jo yli 25 vuotta.

Valitettavasti mikään Egmontin lehti ei voi korvata tätä menetystä, enkä tilaa mitään lehteä tilalle. Spiderman on lapsellinen verrattuna Ryhmä-Xään, ja mikään muu lehti ei vaan kiinnosta, ei edes meidän lapsille tilattuna.

Sen sijaan aion aloittaa tilauksen Jenkeistä. Onko Uncanny X-Men lopetettu sekin? Mikäköhän lehti pitäisi tilata? Näitä on ollut niin monta rinnakkaisjulkaisua jossain välissä…

Sekin harmittaa, että Suomeen valittiin todella hyvin tätä julkaisua, on paljon kätevämpää saada hyvin valikoidut lehdet suomeksi kuin itse surffailla Amazonin sivuilla ja pohtia, että minkäköhän tasoinen joku julkaisu on ja onkohan kuvitus ja käsikirjoitus mistään kotoisin…

Suomennos oli hyvä, lehti tuli ajallaan, painojälki oli hyvää, paperinlaatu kohdillaan jne. Hyvä lehti, hyvä toimitus.

Kiitos kaikista näistä vuosista! Toivottavasti me uskolliset saamme edes välillä joitain erikoisjulkaisuja!

Kaikkea hyvää!
Terveisin,
Hanna Hagström
(39-vuotias kahden lapsen äiti, myyntijohtaja, joka on tartuttanut koko perheensä lukemaan Ryhmä-Xää, Ihmenelosia, Kostajia ja kaikkea missä taistellaan ja lennetään viitat viuhuen.)

– Kiitos kirjeestäsi ja onnittelut hienosta sivistystoiminnasta perheesi parissa, Hanna! Mainitsemasi tarinat lukeutuvat omiinkin suosikkeihin, etenkin käsikirjoittajiensa, Grant Morrisonin ja Joss Whedonin, ansiosta.

Jota kuinkin heti RX vs. Kostajat -rymistelyn jälkeen käynnistyi Marvel NOW! -kampanja, jonka yhteydessä lehtiä uudistettiin, uusia nimikkeitä aloitettiin, vanhoja lopetettiin ja pakkaa sekoitettiin muutenkin aika huolella.

Uncanny X-Men ilmestyy edelleen, mutta sikäli mikäli RX:n julkaisu Suomessa olisi jatkunut, olisimme noin 98,9-prosenttisella todennäköisyydellä siirtyneet uuden All-New X-Men -lehden materiaalin pariin. Suosittelen aloittamaan siitä, ja sitten vilkuilla muita X-lehtiä, jos siltä tuntuu. Nimikkeitä kyllä riittää.

Lisäksi kannattaa kokeilla Marvel Unlimited -palvelua, jota viimeisen Ryhmä-X:n kirjepalstallakin mainostettiin. Suhteellisen vaatimattomalla 9,99 taalan kuukausimaksulla pääsee netin välityksellä lukemaan tuhansittain ja taas tuhansittain Marvelin julkaisemia lehtiä. Aivan tuoreimpia julkaisuja ei palvelussa ole, mutta se voi toimia hyvänä paikkana tutustua eri X-lehtiin ja katsoa, mistä niistä haluaa ihan konkreettiset painokset hyllyyn hankkia. Koska kyllähän sarjakuvia pitää lukea paperilta eikä tietokoneen tai tabletin näytöltä. Stan Leellä olisi hyvä kommentti asiaan liittyen, mutten taida tohtia sitä tässä toistaa… Ne tietävät, ketkä tietävät.

* * *

Moi,
ostin vuodenvaihteessa Ryhmä-X:n 12/2013, mutta vasta nyt oli aikaa lukea se – ja tajusin, että sehän on perkele viimeinen numero. Toistaiseksi uskon Ruokosenmäen tavoin.

Junnuna olin erittäin aktiivinen Marvel-fani ja yhdessä vaiheessa tuli kaikki lehdet tilattuna kotiin. Tämä ns. viimeinen Ryhmä-X sai muistelemaan niitä aikoja, ja hienoja muistoja ovatkin. C. Claremontin tarinoista aloitettiin, mitäs ne klassisimmat vuosikerrat olivatkaan, 1984–88? Yhä on kaikki numerot tallessa, pitäisi vain saada edustavasti esille.

Ilmeisesti Hämähäkkimies-lehti on vielä voimissaan? Toivottavasti homma lähtee vielä uuteen nousuun laajassa mitassa. Ja ai niin, tuo tarina 12/2013:ssahan oli aivan huikea. Hienoa Ruokosenmäki ja Koivumäki, että olette pitäneet lippua korkealla Suomessa. Kiitos.

Ystävällisin terveisin,
Toni

– Eipä kestä, Toni. Kiitos itsellesi ja kaikille muille mutanttiporukan uskollisille lukijoille! Toivottavasti saamme ryhmältä nähdä vielä uusiakin seikkailuja. Tulevaisuus tosin on vielä epävarma suunnilleen kaiken suhteen eli enpä osaa sanoa vielä oikein mitään ensi vuoden julkaisuista. Uutisten toivossa kannattaa seurata Egmontin blogia ja/tai Facebook-sivuja, ja eiköhän myös herra Rami Rautkorpi kerro Hämiksen palstoilla, että missä mennään.

Uutta nousua sopii vain toivoa. Mainittakoon tässäkin yhteydessä se fakta, että Ryhmä-X:n lukijamäärät eivät missään vaiheessa varsinaisesti romahtaneet, vaan ne pysyivät suurin piirtein samoina vuodesta toiseen. Mutta koska kustannukset nousivat koko ajan, olisi uskollisen lukijakunnan lisäksi pitänyt saada mukaan uutta verta, uusia lukijoita, uusia asiakkaita. Tämä ei valitettavasti onnistunut. Aika näyttää, saako RX vielä (jälleen kerran) uuden mahdollisuuden Suomessa.

* * *

kirje2014

– Kirjepalstan päätteeksi todellinen ihme eli ihan oikea, fyysinen kirje. Aina välillä näitäkin toimitukseen tulla tupsahteli, vaikka muuten niin ATK-keskeisessä maailmassa elämmekin. Kiitos ilahduttavasta postista, Täti! T. nimim. ”Setä-ihminen vm. -77”

* * *

Näin on saatu ekstraspesiaali ja turbotimanttinen kirjepalsta loppuun. Tällä kertaa en valitettavasti pääse toivottelemaan tapaamisia jälleen kuukauden kuluttua, mutta toivon toki vahvasti, että vielä joskus pääsen taas kirjepalstaa pyörittämään. Siihen asti jatkan sarjakuvien kääntämistä niin kauan kuin henki pihisee – tai kunnes minut potkitaan hommista pellolle.

Excelsior! Eteenpäin vaan!

Tampereella syyskuussa 2014,
– Koivumäki –

PS. Tri Tuomio varastaa huomionne näin lopuksi! Koska Ryhmä-X on todella monelle se kaikkein tärkein supersankarijulkaisu tässä maassa (Tri Tuomio on yksi heistä), niin laitamme Facebook-sivullemme kisan pystyyn. Kerro oma suosikkisi Ryhmä-X -lehden numeroista tai tarinakokonaisuuksista ja perustele valintasi lyhyesti. Vastaajien kesken arvomme seuraavat muikean mukavat palkinnot:

1 kpl X-Men Cerebro Collection ( kaikki seitsemän X-Men -elokuvaa kokoelmaboksissa)FP92162963-BD-ps_3

2 kpl X-Men: Days of Future Past DVD/Blu-ray/3D Blu-ray

FP99158301-BD-ps_3

2 kpl iPhone 5 -puhelimeen sopivia X-Men -kuoriaX-Men_iphonecover

Kilpailun löydät tätä blogikirjoitusta hehkuttavan linkin yhteydestä osoitteesta: https://www.facebook.com/egmontkustannus

Aikaa vastata on 7. 11. 2014 asti.

Mannaa Tex-faneille Helsingin Kirjamessuilla!

Helsingin Kirjamessut käynnistyvät huomenna torstaina ja aivan erityisesti on syytä hehkuttaa ikisuosikki Tex Willeriä koskevaa ohjelmaa. Perjantaina Italian messuosaston lavalla kello 13:00 kohtaa kolmen kovan äijän kopla, eli Sergio Bonellista dokumenttielokuvan tehnyt Giancarlo Soldi, Texiä Egmontilla ansiokkaasti luotsannut Asko Alanen ja Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä -tietokirjankin kirjoittanut raskaan sarjan Tex-entusiasti Janne Viitala.

Luvassa on siis ainutlaatuisen asiantunteva katsaus italialaisen seikkailusarjakuvan maailmaan. Tex Willerin luoja Giovanni Luigi Bonelli ja tämän poika Sergio Bonelli saavat arvatenkin erityisen paljon huomiota, sillä näiden herrojen luovan panoksen ja kovan työn ansiosta nautimme Texin seikkailuista säännöllisesti myös täällä kylmässä pohjolassa. Toki herrojen historiasta löytyy Texin, Kit Carsonin ja kumppaneiden lisäksi roima kattaus muitakin sarjakuvaheeroksia. Luulenpa huomiota liikenevän muidenkin italialaistekijöiden luomuksille lännenviihteen saralla, kuten vaikkapa Kapteeni Mikille ja Pecos Billille.

Ratsailla Tex Willerin kanssa siis Italian messuosastolla 6H100 perjantaina kello 13:00. Juontajana toimii Johanna Seppälä. Tri Tuomio saattaa hyvinkin löytyä yleisön joukosta sarjakuvallista yleissivistystä absorboimasta.

Tex-tietäjien turinatuokioon on hyvä varautua katsastamalla aikaisemmin perjantaina tuo jo mainittu Soldin dokkari, eli Come Tex nessuno mai (”Kaikki Tex Willeristä”). Se pyöräytetään Kullervo-salissa kello 10:50-12:00. Englanninkielinen tekstitys. Dokumentti keskittyy siis eritoten Sergio Bonelliin, joten sanomattakin pakollista kauraa Tex-fanaatikoille. Perjantai duunista vapaaksi ja Kirjamessuille siis! Ja ohjelman jälkeen läjä Texiä kainaloon Egmontin messuosastolta (6e129)!

13muumio

Raskaan sarjan jäätävää jännitystä (Syksyn satoa 7)

Jean-Michel Charlier & Albert Uderzo: Haikaralaivue 7 – Lento pohjoiseen

Nyt on tarjolla kylmää kyytiä! Tanguyn ja Laverduren tuorein seikkailu tarjoaa hyvää treeniä talven tuiskujen varalle. Laverdure Mirage-hävittäjineen on palkkasoturien kynsissä ja hölmöyttään hunaja-ansaan joutunut sankarimme joutuukin nyt aktivoimaan kaikki hoksottimensa, sillä hän säilyy hengissä vain niin kauan kuin on konekaappareille hyödyksi. Samalla pitäisi antaa vinkkiä kavereille, että elossa ollaan, eikä palasina Grönlannin jäälakeuksilla.

Haikara7

Jean-Michel Charlier on siis jälleen mies paikallaan, eli edellisessä osassa viriteltyjä jännityksen peukaloruuveja ryhdytään nyt pikkuhiljaa kiristelemään. Jännityksen ystävien lisäksi herra hemmottelee myös lentokoneharrastajia, sillä vinkeät sivuhenkilöt voi näköjään hyötykäyttää lentävien härvelien esittelymielessäkin, ja täten tarjota hieman kaksitasohupailua teknisemmän jännäröinnin keskelle. Mirage-hävittäjien ja edellä mainitun kaksitason lisäksi näiden kansien väliin mahtuu mm. tiedustelukoneita ja rahtikoneita. Helikoptereita ei näy. Saako siitä antaa miinuksen?

Iso rooli lentokoneiden ystävien silittelyssä on toki Albert Uderzollakin, sillä herran lentokoneet uhkuvat dynamiikkaa ja realismia. Ihmishahmojen suhteen Uderzon ilmaisu venyy jykevästä sankaroinnista velmuilevaan karikatyrisointiin. Asiaintila, jonka toteamisesta ääneen tai näin kirjallisesti tulee hieman tyhmä olo päähän, koska kaikkihan tietävät sen jo. Nämä ukot ovat eurooppalaisen raskainta sarjaa ja tarkkaavaisen lukijan palkitsevia tekijämiehiä.

Timangia toimintasarjakuvaa siis tarjolla, huumoria unohtamatta. Pikkuväen huumorisarjakuvasta Haikaralaivueen seikkailut eivät käy, eli perheen pienimmille ilmailuentusiasteille tämä albumi ja albumisarja kokonaisuudessaankin saattaa olla liian väkivaltaista viihdettä. Edellinen albumi kului enempi jännitystä rakennellessa, joten nyt on rytinän aika. Ja kun moottorit vaikenevat, niin ainakin Tri Tuomio jää kaipaamaan lisää…

Haikaralaivue 7 – Lento Pohjoiseen nyt kirjakaupoissa!

Yliannostus synkkää ja kaunista silmäkarkkia! (Syksyn satoa osa 6)

Jeph Loeb ja Tim Sale: Batman – Synkkä voitto

Ylisanavaara! Allekirjoittaneen mielestä Pitkä pyhäinpäivä kuuluu Batman-kaanonin kymmenen kärkeen ja nyt eeppinen mafiaa ja mielipuolisia superkonnia sekoittava goottilainen rikosdraama jatkuu Synkän voiton muodossa. Christopher Nolanin Batman-elokuvien trilogia ei syntynyt tyhjästä. Sen inspiroivat juuri nämä Jeph Loebin ja Tim Salen tummanpuhuvat tarinat. Itse asiassa Nolan karahti karille vasta kolmannessa Yön ritarin paluussa, joka seilasi pois tämän tiimin kartoittamilta vesiltä ja lipsahti motivoimattomaksi sekoiluksi.
BMSV
Pitkän pyhäinpäivän pääkonnan roolin napannut Lomauttaja on nyt telkien takana, mutta Gothamin poliisivoimia alkaa väijyä uusi sarjamurhaaja. Langoista nykii joku, joka pystyy liikuttelemaan mafiaa, superkonnia ja oikeuslaitosta. Batman on siis helisemässä. Onneksi Kissanainen jeesaa hieman. Tai sitten ei. Ainakin Kissanainen on hottis ja kiusaa sankariamme hyvinkin rohkeasti. Lukijalla on hauskaa.
BMSV1
Teoksen ehdoton vahvuus ovat Tima Salen superkonnat. Mies on Kissanaisen lisäksi syntynyt piirtämään Jokeria, Kaksinaamaa, Arvuuttajaa ja Variksenpelätintä. Synkkää silmäkarkkia siis riittää. Tom Waitsia, Nick Cavea tai jotain muuta urbaania synkemmän veran bluesia kannattaa kaivaa Synkän voiton taustamusiikiksi, niin teoksesta saa revittyä vielä lisää tehoja. Gothamia ei myöskään kannata unohtaa. Kolkon massiiviset rakennukset ja ikuinen usva ja hämärä ovat yksi tarinan hahmoista, eivätkä pelkkää taustakangasta. Selina Kylen ja Bruce Waynen hetkellinen patsastelu auringonpaisteisella uima-altaalla on tämän albumin kontekstissa hauska alleviivaus. Kumpikaan hahmoista ei ole siellä kotonaan.

Eräästä tamperelaisesta sarjakuvaan erikoistuneesta kirjakaupasta sain kuulla Synkän voiton myyvän huomattavalla tahdilla, eli Batman-fanit todellakin ymmärtävät hyvän päälle. Jos haluat palkita Halloween-kemujesi naamiaisten parhaan asun, niin osuvampaa palkintoa ei tämän syksyn sarjakuvajulkaisuista hevin löydy. Ja toki teoksen konnagalleriasta sopii napata inspiraatiota omaan pukeutumiseen, jos haluaa olla illan kunigas tai kuningatar.

Synkkä voitto on tuhti teos, joten sen lukeminen kerralla saattaa aiheuttaa synkistelyähkyn. En kuitenkaan laske tätä isoksi miinukseksi. Vaikea tätä opusta on keskenkään lopettaa. Ja ensimmäisen ahmimiskerran jälkeen on pakko selata komeimmat kohdat hitaasti uudestaan. Niin synkkää. Niin kaunista.

Synkkä voitto nyt sarjakuvan erikoisliikkeissä ja kirjakaupoissa 22. lokakuuta!