Painajaismainen lepohetki (Syksyn satoa osa 4)

Kirkman, Adlard & Rathburn: The Walking Dead – Viides kirja

The Walking Dead jatkaa vääjäämätöntä marssiaan. Raivokkaaksi yltyneen vankilakahakoinnin jälkeen on pienen lepotauon aika. Raastavan kirjaimellisesti, sillä Rick vaipuu syvään tajuttomuuteen ja Carl joutuu yksin pitämään isästään huolta aavekaupungissa, ilman selvityjätovereiden apua.

WD5

Isojen joukkojen toiminnasta siirrymme siis yksinäisyyteen ja isän ja pojan suhteeseen. Robert Kirkman tuo myös aikaisempaa kouraisevammin esiin kuolleiden maailmassa elämisen aiheuttaman henkisen paineen aiheuttamat kolhut. The Walking Deadissa ruhjotaan siis päähenkilöiden ruumiiden lisäksi näiden mieliä. Tässä saattaa myös olla suurin ero sarjakuva ja sen televisiosarjasovituksen välillä. Sarjakuva on hahmoilleen monella tavalla julmempi.

Tässä kohtaa joku pelkää, että sarjakuva lipsahtaa isän ja pojan väliseksi dialogiksi ajoittaisilla zombisäikäytyksillä, tai vieläkin potentiaalisesti tylsempää, koomassa olevan isän ja epätoivoisen pojan väliseksi monologiksi. Pelko pois. Kuvioihin ilmaantuu kyllä vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia ja mielenterveyden rakoilun lisäksi pääsemme miettimään hyväksyttävän väkivallan rajoja apokalyptisessä maailmassa.

Hyvän tuulen sarjakuvaksi The Walking Dead ei muutu edelleenkään. Charlie Adlardin taide ja Cliff Rathburnin harmaasävyt pitävät touhun maanläheisenä ja ankeana. Yksittäiset onnellisena hymyilevät hahmot toimivat hätkähdyttävänä tehokeinona, vähän niin kuin väkivalta romanttisessa komediassa. Ei Robert Kirkman romantiikkaa ja huumoria kuitenkaan kokonaan unohda. Ilman niitä kauheat tapahtumat muuttuisivat puuduttavaksi, eikä lukijaa sattuisi häijyissä kohdissa. Nyt sattuu. Ja voin taata, että seuraavissa osissa sattuu vielä enemmän. Eli nauttikaa tästä osasta. Tässä on vielä kaikki hyvin. Selviytyjien tarina jatkuu ensi vuonna!

The Walking Dead – Viides kirja nyt kirjakaupoissa!

Asterix… ei kun Peter Hispaniassa!

Peter Hispaniassa -matkailusarja alkaa tiistaina 23.9. MTV3-kanavalla klo 20:05. Sarja on kevyttä kulttuurimatkailua pilke silmäkulmassa eli Peter Nyman meets Asterix. Peter valloittaa Hispanjan sukkoloimalla 10 000 kilometriä halki Iberian niemimaan.

Myös Peter Nymanin oma ensikosketus Espanjaan on tapahtunut Asterix Hispaniassa -sarjakuvan kautta, mies kertoo MTV:n nettisivuilla.

Kovakantinen Asterix Hispaniassa -kirja ilmestyy 24.9. ja on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista kirja- ja sarjakuvakaupoista. Egmontin Facebook-sivulta löytyy myös kisa, jossa voit voittaa itsellesi Asterix Hispaniassa -alpparin!

Lisätietoja ohjelmasta voit lukea MTV:n sivuilta.

PeterUutisstudio

Marsupilami huippumallina (Syksyn satoa osa 3)

Kaminka, Marais & Batem: Marsupilami – Jaguaariparaati

Nyt ei käy epäonnenlukuihin luottaminen, sillä järjestyksessä 13. Marsupilami-albumi on edeltäjäänsä Unelmien Jollywoodia huomattavasti ryhdikkäämpi tapaus. Nimimerkki Batem (tottelee myös nimeä Luc Collin) pysyttelee nyt omimmalla tontillaan, eli keskittyy kuvituspuoleen ja tarinasta vastaavat Kaminka ja Marais. Ainakin tämä lukija on tyytyväinen tähän marssijärjestykseen, sillä nyt Marsupilamin ja kumppanien kohellus on paljon vankemmalla pohjalla.
Jaguaariparaati
Kalabaliikin käynnistää tosielämän muotiguruista vain hieman liioitellen yhditelty Desire Varenne, joka haluaa Marsupilamin uuden mallistonsa lanseerauksen vetonaulaksi. Sähläävän salametsästäjän ansiosta hidalgon on tyytyminen Marsupilamin naapureihin, eli jaguaariin ja tämän pentuun. Pentu on Marsupilamin muksun leikkitoveri, joten sankarimme joutuu lähtemään pelastusretkelle.

Marsupilamin tie vie siis viidakosta asfalttiviidakkoon ja pian mm. romutetaan urakalla autoja ja riehutaan muotinäytöksessä. Slapstick-huumoriin on haettu vaikutteita Marx-veljeksiltä, joten rima on siltä osin tarpeeksi korkealla. Liian hurjaksi touhu ei kuitenkaan ylly, koska koko perheen sarjakuvasta on kyse. Muikeana yksityiskohtana mainittakoon sivuhahmo Lady Cacao, eli Lady Gaga tekee cameon melkein kymmenen vuotta etuajassa. Albumihan on siis alunperin vuodelta 1999. Jotkut asiat vain ovat ennakoitavissa. Kopioista revitään muutenkin tässä albumissa huumoria.

Syksyn harmaisiin päiviin Marsupilamin remellys sopii kuin häntä tamariinille. Eurooppalaisen sarjakuvan kestotähti tekee sen mitä parhaiten osaa, eli on oma anarkistinen itsensä ja alleviivailee siinä ohessa ihmishahmojen pöljäilyä. Synkkää pohjavirettä tai vakavien teemojen vyörytystä ei tämän albumin kohdalla tarvitse pelätä. Jaguaariparaati on puhdasta hyvän mielen sarjakuvaa!

Nyt puhukoot vasarat! (Syksyn satoa osa 2)

Jason Aaron ja Esad Ribic: Thor – Luojapommi

Jos tyttöjen suosikkisupersankarit taistelisivat, niin se taitaisi olla Thorin ja Wolverinen välinen matsi. Tällä kertaa Logan jää kuitenkin nielemään tomua, kun peräti kolme Thoria pistää ranttaliksi. Pojillekin on hupia tarjolla, sillä Thorin tyttäret tarjoavat oman osuutensa silmäkarkista ja rätväkästä sanailusta tässä Thor – Jumalten tuho -albumissa alkanutta tarinaa jatkavassa messevässä toimintatykityksessä.
ThorLP
Jason Aaron ja Esad Ribic tarjoavat villin vuoristorata-ajelun viikinkiajan barbarismista kosmiseen scifi-iloitteluun, kun muutaman eri aikakauden Thorit ovat jumalista ainoat, jotka pystyvät pistämään kampoihin pantheoneja orjuuttavalle ja lahtaavalle Gorrille, joka on saamassa kaikki universumin jumalat niittaavan luojapomminsa valmiiksi. Onneksi käsikirjoittaja Aaron osaa maustaa avaruusoopperansa vankalla annoksella viikinkiajan saagoistakin tuttua mustahkoa ja ronskia huumoria, joten liian eeppisen toiminnan aiheuttamasta ähkystä ei ole pelkoa.

Vanha Thor: ”Vielä pari miljardia valovuotta, mutta meillä on hyvä aurinkotuuli selässä ja rutosti olutta.”
Nuori Thor: ”Olut on loppu.”
Vanha Thor: ”Kautta Helan kalvakan poven! Lähde kiillottamaan vasaraasi tai harjoittelemaan parran kasvattamista, tai nakkaan ruhosi laidan yli!”

Esad Ribicin taiteesta ja Ive Svorcinan värityksestä on vain kaunista sanottavaa. Eritoten omia sukulaisiaankin luovasti lopettava Gorr on mukavan niljakas olmi, jonka mellastus antaa kunnolla pontta pahiksen vihaamiseen. Klonkku steroideilla ja megalomanialla. Kaipaa reipasta vasarointia.

Ylimääräiset plussat supersankariviihdettä satunnaisemmin harrastavaa lukijaa kunniottavasta toteutuksesta, eli Marvelin supersankariuniversumin jatkumoista ei tarvitse olla perillä Jumalten tuhosta ja Luojapommista nauttiakseen. Tämä Thor-seikkailu seisoo omilla jaloillaan. Itse asiassa Jumalten tuhoa tavaamatonkin pääsee vaivatta sisälle Luojapommiin. ”Sanojen aika on ohi. Nyt puhukoot vasarat.”

Luojapommin löydät sarjakuvan erikoisliikkeistä jo nyt ja kirjakaupoista 24. 9. 2014!

Markkinahumua Helsingin sarjakuvafestivaaleilla!

Kannattaako Helsingin 29. sarjakuvafestivaaleille tulla? Jos Egmontin uutuudet festarihintaan kiinnostavat, niin sitten vastaus on isokokoinen kyllä. Näillä näkymin myyntitiskiltä löytyvät mm. seuraavat kaivatut uutuudet: V niin kuin verikosto, Ryhmä-X 1984–1985, Mustanaamio 1971, Marsupilami: Jaguaariparaati, Batman: Vuosi nolla, Maxi-Tex 2/2014, Walking Dead 5, Thor: Luojapommi ja Haikaralaivue 7. Festariteltan ja myyntitiskimme löydät Lasipalatsin aukiolta. Ostoksille pääsee ensi perjantaina klo 14 ja viimeiset hilut kukkarosta pitää kaivaa sunnuntaina klo 18 mennessä. Sitä myyntipisteemme tatuoitua rokua ei kannata pelätä, sillä se on pauttiarallaa maailman mukavin mies. Nälkäisenä se saattaa kiukutella, joten saa ruokkia.

X1984WD5ThorLPMustanaamio1971JaguaariparaatiHaikara7BatmanVNV

 

Dystopiaklassikko ei vanhene (Syksyn satoa osa 1)

Alan Moore ja David Lloyd: V niin kuin verikosto

Uusintapainokset usein sapettavat ensipainokseen sijoittaneita, mutta jotkut teokset on syytä pitää uusien lukijasukupolvien saatavilla. Alan Mooren ja David Lloydin V niin kuin verikosto on yksi näistä teoksista. Ilmestyessään ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuoliskolla se uhkasi jäädä harvojen herkuksi, mutta DC:n väki haistoi brittiläisen antologialehden lukijoiden inhokin potentiaalin ja nosti V niin kuin verikoston sen ansaitsemaan valokeilaan. Tämän jälkeen teos on taipunut hieman yllättäen jopa elokuvaksi ja viimeistään sen myötä Mooren ja Lloydin luoma anarkisti jätti pysyvästi jälkensä populaarikulttuuriin ja mediakuvastoon.

V

Alkuteoksesta ja elokuvasovituksesta tutun Guy Fawkes -naamarin käyttöönsä adoptoinut hakkeri- ja aktivistiryhmä Anonymous on omalta osaltaan tehnyt V niin kuin verikostosta yleissivistykseen kuuluvaa pakollista luettavaa. Mieluummin luettavaa kuin katsottavaa, sillä alkuteos on aina alkuteos. Elokuvan V on perinteisemmin supersankarimaisempi vapaustaistelija kuin sarjakuvaromaanin anarkisti, joka operoi elokuvan maailmaa ankeammassa ympäristössä. Sarjakuvan synnyttänyt Thatcherin ajan Englanti oli harmaampi ja ankeampi paikka kuin Wachowskin veljesten USA vuonna 2005. Tai ainakin sarjakuvan harmaa ja ikävä Englanti olisi ollut liian ankea paikka ryystää limua ja mupeltaa ämpärillinen poppareita, joten hieman kiiltokuvamaisempi sovitus oli luonnollinen veto.

V niin kuin verikoston teemathan eivät vanhene koskaan. Anarkismi vastaan totalitarismi. Vapaus vastaan tyrannia. Yksilö vastaan massojen kontrolli. Suvaitsevaisuus vastaan heteronormatiivisuus. Väkivaltainen vastarinta vastaan alistuneisuus. Alan Mooren ja David Lloydin visio on siinä määrin ahdistava ja ihon alle pyrkivä, että sitä lukee oksennuksen maku suussa. Teoksen voima piileekin siinä, että se on tarpeeksi voimakas aktivoidakseen lukijansa toimimaan siinä kuvattua kehitystä vastaan. Anonymous on tästä malliesimerkki.

V niin kuin verikoston kuvaaman sortokoneiston kätyreiden vastineet löytyvät helposti tämän päivän lehtien lööpeistä. Kansan äänellä ja yhtenäisyyden ja turvallisuuden puolesta väittää puhuvansa useampikin poliittinen agitaattori ja liike. V niin kuin verikosto on toimiva vastalääke ja silmien avaaja osin siksikin, että se on sarjakuva: propagandan kuvasto ja sanasto saavat kyytiä herrojen Moore ja Lloyd käsittelyssä. Silloin kun V niin kuin verikosto ei viihdytä, se kiihdyttää. Juuri siksi se ansaitsee paikkansa klassisten dystopioiden Vuonna 1984 ja Fahrenheit 451 rinnalla. Heikkouksineenkin se otti niin vankan otteen aikansa pulssista, että siitä tuli kroonisesti ajankohtainen. Toki on mahdollista, että ihmiskunta muuttuu suvaitsevammaksi ja ymmärtävämmäksi kuin taikaiskusta, mutta sitä ennen on pakko arvostaa Mooren ja Lloydin kaltaisia järjen ja kunnollisen elämän esitaistelijoita.

Tämä toinen painos sisältää hienovaraisesti viilatun graafisen ilmeen muutamia sivuja ennen julkaisematonta taidetta, eli kyseessä on aikaisempaa hieman tuhdimpi paketti. Uutta materiaalia ei kuitenkaan ole siinä määrin, että tämä uusi painos olisi syytä ostaa hyllyyn ensipainoksen vieruskaveriksi. Suositella sitä toki sopii kaikille hyvää spekulatiivista fiktiota ja kantaa ottavaa aikuista sarjakuvaa arvostaville tahoille.

V niin kuin verikosto kestää!

V niin kuin verikosto kirjakaupoissa 24. 9. 2014