Vihdoinkin: KEN PARKER!

Poikkeuksellinen sisältö ansaitsee poikkeuksellisen kannen!

Jos kuluneelle puolelle vuodelle pitäisi valita yksi polttava puheenaihe, kärkisijasta kamppailisi takuulla Ken Parker. Vaikka blogissamme on kehotettu ihmisiä malttiin, harva se viikko joku on soittanut ja kysellyt, missä uusi pokkari oikein viipyy. Odottavan aika on pitkä, ja pahoittelemme, että edellisen pokkarin ilmestymisestä on ehtinyt kulua näin pitkään. Mutta hyvää ei tunnetusti odota koskaan liian kauan, ja vihdoinkin se on täällä!

Uusimmassa pokkarissa tarjolla onkin ainutlaatuisia elämyksiä. Ensimmäiset satakunta sivua sisältävät Milazzon ja Berardin laatimia ”äänettömiä” Ken-kertomuksia, jotka julkaistaan poikkeuksellisesti väreissä! Lisäksi pokkari sisältää kaksi hienoa, ennen suomeksi julkaisematonta tarinaa, joissa sankarimme jatkaa pakomatkaansa aina pohjoisille lumikentille asti.

Ken Parker 1/12 löytyy kaikista hyvin varustetuista lehtipisteistä, ja sen hinta on 10,95 €. Seuraava pokkari ilmestyy sitten syksyllä!

Moebius 1938-2012

Perjantaina 9.3. päkersin töitä täyttä häkää, ja päivän ehdoton kohokohta oli iloinen uutinen: saisimme todennäköisesti julkaista suomeksi kaksi hienoa Moebius-albumia ennen vuoden 2012 loppua.

Lauantaina 10.3. luin netistä suru-uutisen. Moebius oli kuollut.

Kuten moni muukin ei-ranskalainen, tutustuin Moebiuksen hurjiin scifi-visioihin amerikkalaisen Heavy Metal -lehden välityksellä. Kaukaisella 80-luvulla äimistelin värikkäitä julkaisuja, joita Pekka Manninen kantoi Tampereen Sarjakuvaseuran kokouksiin. Lähtemättömän vaikutuksen tekivät niin Cazan, Liberatoren, Druilletin kuin Corbeninkin työt, mutta kaikkein kiehtovimmalta vaikutti Moebiuksen kuvittama sarja nimeltä ”Ilmatiivis autotalli”.

Piirros oli selkeää, viiva eläväistä ja joka ikinen ruutu täynnä hämmästyttäviä ideoita ja yksityiskohtia. Pikku hiljaa aloin tunnistamaan Moebiuksen kynänjäljen ja seuraamaan myös muita hänen piirtämiään tarinoita, joista toinen mieleen erityisesti iskostunut oli Jodorowskin kanssa kehitelty ”Incal”. Ajan kuluessa ihailuni tätä mestarillista piirtäjää kohtaan sen kun kasvoi. Ällistys oli suuri, kun ilmeni, että sama mies piirsi oikealla nimellään Jean Giraud realistista ”Navaho”-sarjaa (sittemmin Suomessakin Blueberrynä tunnettu lännensarjakuva).

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa Helsingin Sarjakuvafestivaaleille 1985, ja silloin Moebius oli festareiden kunniavieraana. Kävin kaverini kanssa kuuntelemassa, kun tyylikkääseen mustaan asuun verhoutunut ranskalaismies jutteli aamiaistottumuksistaan ja työnteosta Stan Leen kanssa. Nimikirjoitusta en toki uskaltanut käydä hakemassa.

Tilanne korjaantui vuonna 2003 Kemin Sarjakuvafestivaaleilla. Olin siellä ensimmäistä kertaa, ja kuinka ollakaan, kunniavieraana oli jälleen Moebius. Katselin, kuinka mestari valmisti Sami Garamin kanssa lohisalaattia yleisön edessä. Kokkausohjelman päätyttyä Moebius vetäytyi popsimaan salaattiaan. Vierasta eskorteeraava Kirsi Kinnunen usutti minut ja Petri Hiltusen pitämään Moebiukselle seuraa – protestoimme, että eihän sitä nyt kesken ruokailun ketään sovi häiritä, mutta Kirsi vakuutti meille, että Moebius nimenomaan haluaa jutella ihmisten kanssa.

Lähestyimme Moebiusta varovasti albumit kainalossa, ja hän osoittautui mitä mukavimmaksi herrasmieheksi. Hän piirsi minulle hienon kuvan Majuri Grubertistä ja signeerasi suomalaisen Hopeasurffari-albumini. Sen jälkeen hän tutki mielenkiinnolla Petrin piirtämiä albumeita ja kommentoi tämän piirrosjälkeä.

Kolmannen kerran näin Moebiuksen muutamaa vuotta myöhemmin Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla. Hän istui kahviossa viereisessä pöydässä piirtämässä faneille. Mietimme tyttöystäväni kanssa, kävisimmekö tervehtimässä mestaria, mutta hän vaikutti sen verran kiireiseltä, että ujoina suomalaisina emme sitten tohtineet.

Nyt suuri mestari on poissa. Jälkeensä hän jättää valtavan määrän upeaa sarjakuvataidetta sekä legioonan uskollisia faneja, jotka jäävät kaipaamaan Moebiuksen ainutlaatuisia maailmoja. Saamme olla Moebiuksella kiitollisia Incalin, Blueberryn, Arzakin ja muiden sarjakuvien lisäksi myös Alienin ja Viidennen elementin kaltaisten scifi-elokuvien huimista visioista.

Lepää rauhassa, Jean Giraud.