Hockey Night: Jääkiekkolehden NHL-extra

Jääkiekkolehden muhkea NHL-numero.

Jääkiekkolehti vahvisti tänä syksynä tiimiään NHL-paluumuuttaja Marko Leppäsellä, joka ryhtyi lehden pääavustajaksi. Vuodet 2001–06 Leppänen työskenteli JKL:ssä vakituisena, kolme edelliskautta kului kapeissa kaukaloissa, NHL-kirjeenvaihtajana Torontossa. Asiantuntemuksen on tarkoitus näkyä sivuilla säännöllisesti. 

– Leppänen on niin syvällisesti sisällä NHL-kiekkoilun asioissa, että kuormaa kannattaa lyödä kunnolla. Olisi sulaa hulluutta olla hyödyntämättä hänen tietämystään, perustelee toimituspäällikkö Juho Pekka Mikola.

JP tiputti kiekon jäähän ja otti selvää Markon viimeisimmästä kiekkotuntumasta.
 
JP: Jaaha, maalivahdit valokeilassa. Ovatko ne nyt änärissä niin paljon parempia? Sano sinä, kun kerran olet ollut Tapparan treeneissä veskarin vehkeissä.

– Niin olen, mutta NHL-joukkueen treeneihin en menisi.

Mikset?

Marko: – Mäntylän Tuukan lämäri on kova, mutta Zdeno Charan kutia en menisi torjumaan edes haarniska päällä. Tietty näillä kahdella laatupakilla on vähän eroa vipuvarressakin. Kyllä Toskalakin viime kaudella aina aina välillä ohimennen heitti Toronton kopissa, että ”tuli vähän kuti läpitte”. Vaikka varusteet ovat hyviä, NHL-pelaajien kudit ovat niin kovia, että välillä sattuu.
 

Miten ukot kestävät? Kipper vetää melkein 80 peliä kaudessa, venyttelee tuntitolkulla ja reissaa ympäri mannerta.

Kiprusoffilla on esimerkiksi edelleen laiskan miehen maine jossain piireissä. Hän venyttelee joskus pelipäivinä kolme tuntia. Maalivahtien fysiikka on parantunut huimasti 10 viime vuoden aikana. Reflekseillä ja lahjoilla ei kukaan enää pysty vetämään. Treeni on vähintään yhtä kovaa kuin pelaajillakin.
 

Onhan NHL:ssä muutenkin vaisuja ehtoita tai väsyneitä vääntöjä. Pitääkö ykkösen olla aina valmis?

– Periaatteessa kyllä. Maalivahdit kuulevat usein vasta pelipäivän aamujäillä kumpi pelaa. Edellisenä iltana ei voi olla kovin pitkään katsomassa naisten voimistelunäytöstä, jos haluaa olla iskussa jäällä. Fyysinen puoli on paljon pelaavilla veskareilla koetuksella, mutta henkinen taakka on vielä isompi, koska yhdellä virheellä voi olla kohtalokkaita kerrannaisvaikutuksia.

Eikös se voimistelunäytös voisi viedä ajatukset muualle? Harva jaksaa katsoa 24:ää tai kaikkia kolmea C.S.I:tä monta vuotta aina pelipäivän aattona.

– Maalivahtien on jollain tavalla opittava rentouttamaan itsensä, sillä muuten NHL-maalivahti kuolee stressiin alta viikon. Tim Thomaskin sanoi, että hän voi vielä kymmenen minuuttia ennen ottelua puuhata jotain ihan omia juttuja, mutta kun hän astuu jäälle, mielessä on ainoastaan peli. Jos matsia stressaisi viikon etukäteen, pää hajoisi varmasti.

Uskon. Mutta eikös joku kenttäpelaajista anna vielä vedonlyöntivihjeitä vielä alkulämmittelyjen aikana?

– Melkein 800 NHL-peliä pelannut pakki Chris Therien soitteli vedonlyöntivinkkejä vielä puoli tuntia ennen peliä. Monissa kopeissa katsotaan baseballia tai jenkkifutista vielä pelin alla.

Mitä väliä, jos peli kulkee?

– Pääasia, että kiekon tippuessa jäähän vire on kohdallaan. Jokainen tietää, että jos keskittyminen ei ole kohdallaan pelissä, farmi tai Eurooppa kutsuu aika nopeasti. Kilpailu on niin kovaa. Siksi pelaajia ei tarvitse holhota koko ajan kuin lastentarhassa.

Mutta eikö Suomessakin ole alettu antaa pelaajille lisää vastuuta ja vapauksia?

– Tähän mennessä on pitänytkin vetää tiukkaa linjaa, koska kilpailu pelipaikoista on ollut sen verran vähäistä. Nyt työttömiä pelaajia on niin paljon, että taustalla on koko ajan joku kyttäämässä pelipaikkaasi. Jos vapauksia käyttää väärin, tulee aika pian lähtö.

Koutsien pitää olla melkoisia trapetsitaiteilijoita, kun tasapainoilevat

– Pelaajat pitävät kovasta kurista, mutta se pitää suunnata oikeisiin asioihin. Treeneissä ja peleissä pitää mennä täysillä, mutta siinä ei ole mitään järkeä, että koutsi kyttää aamupalalla ettei kukaan pelaaja ota rasvanakkia lautaselle.

Mitä muuten itse söit tänään aamupalaksi?

– Ketä kiinnostaa! No, personal trainerini Veijo Aarresuon ohjeistuksen mukaan kaurapuuroa, runsaskuituista ruisleipää, kahvia, tuoremehua ja hedelmiä. Se ei tietysti sun kaltaiselle maratonhirmulle riittäisi, mutta tällaiselle puolilöysälle harrastekiekkoilijalle kyllä.

No, puolilöysästä olen samaa mieltä, mut tosta harraste-etuliitteestä voi olla eri mieltä. En kuitenkaan nyt kysy, monellako kiekkovuorolla olet tällä viikolla käynyt.
 

Jääkiekkolehden NHL-ekstra myynnissä lehtipisteissä 2. lokakuuta alkaen.

13 kysymystä sarjakuvamestarille

Stan-Lee_1973Sarjakuvalegenda Stan Lee pohtii brittilehti Guardianin Games -blogin haastattelussa nykypäivän viihdebisneksen hurjaa kehitystä. Lee kertoo myös, minkä sarjakuvahahmon hän olisi halunnut keksiä ja toisaalta, mikä hänen luomistaan hahmoista muistuttaa eniten tekijää itseään.

Grand-old-marvel-man myöntää rehellisesti, että videopelit ja elokuvat ovat nykypäivän viihdettä. Videopelien tarinankerrontaa ja moniulotteisuutta hän kuvailee jopa ihmeeksi.

What do you think is the greatest misconception about comic books?
The fact that it isn’t really literature. As far as I’m concerned, a really great comic-book story is every bit as creative and important as a great story done in any other form of the media. (Stan Lee)

Lue Stan Leen 13 vastausta Guardianin Games blogista (englanninkielinen)

Mitä Stan Lee kertoi Michael Jacksonista?

Kuva: Alan Light

Barbie-elokuva vihdoin leffateattereihin

Tinypic®

Tinypic®

Barbie vihdoin elokuvakankaalle! Maailman tunnetuimmasta nukesta  tehdään vihdoin ihmisten näyttelemä elokuva. Animaatioelokuvista Barbie on entuudestaan tuttu, mutta nyt elokuvastudio Universal on päässyt sopuun nukkea valmistavan Mattelin kanssa ihkaoikeasta leffaversiosta.

Maailman myydyin lelu on pitkään ollut haluttu tuote Hollywood-koneiston käsiteltäväksi, mutta aina tähän päivään asti Mattel oli varjellut visusti vaaleanpunaisen sankarittarensa oikeuksia.

Barbie-elokuvan tuottajaksi on pestattu Laurence Mark, jonka aikaisempia elokuvia ovat olleet muun muassa Glitter, Jerry Maguire ja I, Robot. Mutta ehkä kaikkein mielenkiintoisin kysymys kuitenkin on, kuka näyttelijätär valitaan maailman suosituimman leidin rooliin?

Lue myös:

Oletko Barbie-guru?

Varastaiteilija

Suuri maailma on pullollaan teoksia, joista täällä Suomessa ei kauheasti tiedetä. ja ei, en puhu nyt ainoastaan sarjakuvista, vaan myös romaaneista. Tutustuin keväällä 2009 englantilaiseen dekkariklassikkoon Varastaiteilija, joka kertoo Arthur J. Raffles -nimisestä herrasmiesvarkaasta. Kyseisen kirjan tarinat on kirjoittanut 1890-luvulla herra nimeltä Ernest William Hornung, joka sattui muuten olemaan sir Arthur Conan Doylen lanko.

Hämärä kuva Rafflesista hämärähommissa.

Hämärä kuva Rafflesista hämärähommissa.

Isossa-Britanniassa hahmo tunnetaan käsittääkseni kohtuullisen hyvin, Raffles on esiintynyt elokuvissa sekä televisiossa, mutta suomeksi onnistuin löytämään vain tuon yllämainitun kokoelman, joka sekin on julkaistu jo 1910.

Kertomukset olivat kuitenkin kestäneet ajan hammasta yllättävän hyvin — siinä missä Conan Doylenkin kirjoitelmat! A. J. Raffles onkin tavallaan Holmesin vastakohta – hän on sulava ja tyylikäs poikamies, joka apurinsa Harry ”Bunny” Mandersin kanssa suorittaa mitä häkellyttävimpiä murtovarkauksia.  Raffles on ensiluokkainen kriketinpelaaja, ja niinpä hänet kutsutaan useisiin seurapiiritapahtumiin, jotka luonnollisesti antavat hänelle tilaisuuden pohjustaa tulevia varkauksia.

Kirjassa on seitsemän tarinaa, jotka kaikki pitävät sisällään hauskoja käänteitä ja nokkelaa kielenkäyttöä. Kokoelman viimeisessä tarinassa Raffles putoaa mereen ja näyttää siltä, että hän hukkuu… mutta kaikki Holmesinsa lukeneet toki tietävät, että sankareilla (ja jopa antisankareilla) on tapana pelastua tällaisista kiipeleistä.

Mikään maailmaa mullistava eepos Varastaiteilija ei ehkä ollut, mutta oivallista luettavaa kesäiltojen iloksi se tarjoili. Jos haluat tutustua salapoliisikirjallisuuden menneisyyteen, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi!