Ruoka näkyy usein mangassa. Kazuichi Hanawan vankilamanga Keimusho no naga (Doing Time) on ainakin yhtä ruokakeskeinen kuin Viisikot. Ehkä enemmänkin. Yookai innostui kyseisen mangan yllyttämänä melkein hankkiutumaan japanilaiseen vankilaan, joka vaikuttaa herkkusuun paratiisilta. Varsinkin jos tykkää japanilaisesta keittiöstä, luonnollisesti.
Monessa Egmontinkin mangassa ruoka on maistunut päähenkilöille. Ranma tulee ensimmäisenä mieleen, mutta kyllä shojoissakin on nähty maanisia herkkusuita. Mutta missä näitä suuria tunteita herättäviä herkkuja oikein pääsee nauttimaan? Kotona se voi olla vaikeata, jos isän ja äidin molempien bravuuri on supisuomalainen makaronilaatikko. Ramenia on vaikea toivoa illallispöytään, jos kokille jo vaikkapa miso on vieras käsite. Helpompaa on siis oikaista täkäläisittäin eksoottisten ainesten hankkimisen vaiva ja itämaisten ruuanlaittometodien opiskelu, ja marssia lähimpään japanilaiseen ravintolaan. Yookai esittelee nyt kotikaupunkinsa japanilaiset ravintolat lyhyen ytimekkäästi.
Yookain muistikuvien mukaan Maruseki aloitti Kauppahallista ja on sieltä siirtynyt yhden välietapin kautta Hämeentien Metsompaan päähän. Maruseki on kriitikoiden ja tavallisten asiakkaiden suosikki, joka saattaa viikonloppuiltaisin olla hyvinkin täysi. Lounaalle on toistaiseksi mahtunut aina mainiosti.
Maruseki on erityisesti sushin ystäviä hellivä ravintola. Se myös käännyttää tehokkaasti ihmisiä sushin ystäviksi, sillä useammastakin Yookain kaverista on yhden kokeilun jälkeen tullut intohimoisia kanta-asiakkaita. Myös lämpimät ruokalajit ovat Marusekissa hyvässä kuosissa. Ruoka-annosten pienuutta jännittäviä tahoja voinee lohduttaa tieto, että Yookai on yleensä joutunut auttamaan itseään päätä pidempää bikeria herran inkivääripossun kanssa.
Tikuilla syömistä jännittäviä lohduttaa puolestaan tieto, että sushin syöminen sormin on ihan ookoo. Ruukusta syötävistä ruokalajeista helpoin tikutettava on chirashi, koska siinä käytetään sushi-riisiä, joka koostumuksensa ansiosta on helppo lapioida tikuilla parempiin suihin. Niillä voi siis feikata osaavansa syödä tikuilla kuin vanha tekijä.
Lounaalla annosten hintaan sisältyy salaatti ja herkullinen miso-keitto, mutta eivät Marusekin hinnat muutenkaan huimaa päätä. Helsingissä samasta hinnan ja laadun suhteesta voidaan vain unelmoida.
Edullisemman vaihtoehdon tarjoaa Tammelan puistokadun Hanabi. Rameniin erikoistunut ravintola on sisustukseltaankin tämän yksinkertaisen ja nopean herkkuruuan mukainen. Näyttää hyvältä ja toimii, mutta pidemmäksi ajaksi se ei houkuttele jäämään.
Hanabissa nälkänsä tyydyttää edullisesti. Ramen soija- tai miso-limellä ja yhdellä täytteellä (possu, kana, lohipulla, kasvis) maksaa vain kuusi euroa. Lisätäytteitä kannattaa pakettiin lisätä ainakin kaksi, Ne kustantavat puoli euroa per, ja valikoimasta löytyy mm. maustemuna, kiinankaali, wakame, sokeriherne… Annoksensa voi siis helposti tuunata oman makunsa mukaisesti. Toisaalta puoli euroa parista suikaleesta kiinankaalia ON rutosti liikaa. Tikkuja ujostelevia on ajateltu etukäteen, joten haarukat löytyvät pöydistä valmiina.
Hanabin ja Marusekin taustalta löytyy Tampereen japaniharrastamisen voimanainen Marjo Seki, jolla on nyt myös japanilaisiin tuotteisiin erikoistunut kauppa Hanabin naapurissa. Sieltä löytyy katkarapusnackseja, pockyja, Pokémon-keksejä ,vaatteita ja muuta kivaa.
Helpoin ja nopein vaihtoehto sushi-nälän tyydyttämiseen on Kauppahallin NoriSushi Bar, jossa suupalansa voi nautti mukavassa ympäristössä reilun pystybaarihenkisesti. Taso peittoaa jälleen Helsingin paikkojen keskikastin.
Itämaisen ruuan tulisuutta ujosteleville sushi on lempeä vaihtoehto, kunhan muistaa olla wasabin kanssa varovainen. Nenää kutittavan tulinen tahna saattaa kuitenkin sekin koukuttaa. Eli nyt kaikki tamperelaiset ja Tampereella vierailevat japsiherkkujen ääreen! Toivottavasti jutusta löytyy keinot houkutella myös makuasioissa ennakkoluuloisia japanilaisen keittiön antimien ääreen.
