Uuden vuoden kunniaksi on tapana antaa lupauksia. Egmontin mangatiimi voisi lupailla vaikkapa tekevänsä parhaansa suomalaisen mangakentän aikuistamiseksi. Pitkät megahitit ja rellestysviihteen jätämme vuonna 2010 rakkaan kilpakumppanimme Sangatsu Mangan/Punainen Jättiläinen harteille, ja iskemme lukijakuntaan sarjalla nopeita ja yllättäviä koukkuja. Luvassa on siis entistä aikuisempaa ja erikoisempaa sarjaa, mutta shojoakaan ei unohdeta. Myös klassikko-osastolla saatamme asettaa Sangatsulle kapuloita rattaisiin, mutta sen suunnitelman hauduttelu saattaa vielä viedä koko tämän vuodenkin.

Vanhojen suosikkitekijöiden sarjoja häämöttää myös horisontissa, sekä uusia että pikantisti ikääntyneitä. Ensimmäisenä lehtipisteisiin pärähtää Gosho Aoyaman Magic Kaitou. Salapoliisi Conan on Egmontin mangarosterin kestosuosikki, joten eiköhän tällekin neliosaiselle sarjalle riitä arvostavaa yleisöä. Rumiko Takahashin Inuyasha lähestyy loppuhuipennustaan, joten suuret saappaat ovat jäämässä tyhjiksi. Kukakohan ne täyttäisi parhaiten? Ehkä Takahashin uusi sarja?

Vuoden päättymistä Yookain osalta piristi eritoten Tähtivaeltaja 4/2009, jossa lehden pääarkkitehti Toni Jerrman pyörtää aiempia nihkeitä kommenttejaan Hellsingistä ja Hirviöprinsessa Himestä ja nostaa ne pakko-ostosten kategoriaan. Tehkää tekin samoin! Räävittömän lystiä verioopperaa viistolla huumorilla molemmat.

Tässä olivat siis Yookain lupailut vuodelle 2010. Toivon Belldandyn, Urdin ja Skuldin suojelusta kaikille Egmontin mangoja tavaaville tahoille. Paljon korotuksia palkkoihin ja taskurahoihin! Toimivia karkotusloitsuja painovirhepaholaisia vastaan! Vähemmän typoja! Enemmän tuoreita mangoja!

Yookai rikkoo pitkän ja trendikkäästi sikaflunssan aiheuttaman hiljaisuuden tarjoamalla pari vinkkiä joulusta selviytymiseen. Ensimmäinen vinkeistä tosin taitaa suuren suosion vuoksi olla ennemminkin kinkun sulatteluun soveltuva ohjelmanumero.

Sorin sirkuksen joulushow on aina ollut kehuttu ja pidetty tapahtuma. Loppuunmyydyt salit toimivat viihdyttävyyden takuuna. Tämän vuoden esitys on erityistä mannaa mangusteille ja animuille, sillä Sorigami hakee inspiraationsa mangasta ja animesta. Valittu teema näkyy ja kuuluu Sorigamissa ohjelmalehtistä ja käytettyä kieltä myöten. Kitte Klemettilän puvustus tarjoilee purtavaa cosplayn harrastajillekin.

Joulun väri on punainen, joten joulun sarjakuvaviihteeksi Yookai suosittelee tuoreinta Hirviöprinsessa Himeä. Sisäsivuilla hurme tosin on yleensä mustaa, mutta perinteiseen jouluhapatukseen kyllästyneille musta splatterkomedia tuo hetken vapautuksen ylenpalttisesta tonttuilusta. Hirviöitä ja isoja tuli- ja teräaseita! Pantsushotteja! Japanilaista kreisikomediaa! Rokutirollia!

Jos Himessä ei ole tarpeeksi punaista, niin Hellsing hoitaa veripaltun joulupöytään. Kyseinen veriooppera lähestyy loppuhuipennustaan, joten hurmeenlennätyksessä ei säästellä!

Joskus matka on tärkeämpää kuin perille pääseminen, mutta ikuisuussarjatkin päättyvät joskus. Inuyashan tarinaa on seurattu jo useita tuhansia sivuja, mutta loppu häämöttää. Viimeinen Inuyasha-pokkari ilmestyy näillä näkymin toukokuussa, joten sankarimme kirmaa pidennetylle kesälomalle tahattoman hyvällä ajoituksella…

Yookai aloitti mangatoimittajan uransa Inuyashalla, joten tunnekuohuja on siis luvassa, kun viimeinen numero paukahtaa keväällä työn alle. Inuyashaa on ollut suuri ilo tahkota. Heikomman sarjan kanssa kuukausittainen pokkari olisi muuttunut väkisin raahattavaksi ikeeksi ajat sitten. Yookain onneksi Rumiko Takahashi osaa tehdä sarjakuvaa, jossa silmä lepää sekä hahmoissa että tarinan kuljetuksessa.

Inuyasha on valtavan suosittu manga, eli Yookai ei ole sarja ainokainen fani. Suosioon on kauniin taiteen ja hahmojen lisäksi monta syvällisempääkin syytä. Inuyasha käsittelee teemoja, joihin on helppo samaistua isollakin ikähaarukalla. Rumiko Takahashin käsittelyssä shonen ei ole pelkkää miekkojen kokojen ja ominaisuuksien vertailua ja loppuhirviöiden pieksentää, vaan lukijan tunne-elämää sorkitaan ikuisesti ajankohtaisilla aiheilla, kuten sisarkateudella, mustasukkaisuudella, ystävyydellä, häpeällä ja tykkäämisen vaikeudella. Kauhuviihteen ja komediallisen seikkailun mausteena on aina sydäntä särkevää tragediaa. Miten kohdata siskonsa, kun on tappanut isänsä ja muut sisarensa? Onko oikein uhrata yksi hyvä sielu, jos sen avulla pelastaa satoja muita?

Japanissa Inuyashan viimeisillekin osille on riittänyt ostajia. Kääntäjän mukaan niitä on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa. Yookai on melko varma, että moni kyydistä hypännyt suomalainenkin lukija haluaa numeron 56 hyllyynsä. Kannattaakin toukokuun alussa olla nopea, niin ei jää ilman.

Nyt ajankohtainen on pokkari numero 50. Siinä onkin ikään kuin juhlan kunniaksi tarjolla roppakaupalla lukijoiden suosikkia Sesshoomarua. Komea, pikkuisen paha ja salaa kiltti. Vähän niin kuin Inuyashakin tarinan alussa. Kun miekoista on kyse, niin mukana menossa on myös Yookain ja kääntäjän suosikki, ilkikurinen vanhus Tootoosai. Älä siis missään tapauksessa lopeta sarjan seuraamista numeroon 49!

Inuyasha #50 EgmontShopissa

Mangatoimittajan työnkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkkää puhdasta sarjakuvatoimittamista. Yksi mielekkäimmistä peruspuurtamisen ulkopuolisista velvollisuuksista on cosplayn tuomaroiminen. Kerrottakoon pimennossa pysyneille tässä kohdin, että cosplay (tai pukuilu) on käytännössä erittäin kunnianhimoista naamiaispukeutumista ja -maskeerausta. Puvun lähtökohtana toimii manga- tai animehahmo, joskus visuaalisimman äärilaidan j-rockari. Sen jälkeen vain omat taidot ja budjetti ovat rajana, kun fiktiosta väännetään todellisuutta.

Japanin Nagoyassa järjestettävä http://www.tv-aichi.co.jp/wcs/e/#mce_temp_url# on pukuilumaailman vastine maailmanmestaruuskilpailulle. Suomen osakilpailu järjestettiin Kirjamessujen kyljessä ja Yookailla oli ilo ja kunnia olla yksi kilpailun tuomareista. Muista tuomareista voisi mainita vaikkapa Belle Modesten Auroran, JapanPopin Jannen ja edellisen kisan voittajat Artun ja Iriksen. Unohtamatta tietenkään Nagoyan kisan järjestävän TV Aichin Kuniyukia. Ja siinähän he jo kaikki olivatkin! Tuomariston cosplaymammana toimi Otto Sinisalo, jolle kiitokset opastuksista ja kahvista, vaikka siinä olikin maitoa.

Show-kisan ja varsinaisen kisan ohessa yleisö ja tuomaristo todisti mm. japanilaista matkailun edistämistä ja tämän vuoden WCS:n voittajien laulu- ja tanssiesitystä. Kilpailuja esittelevä video todisti, että propit eivät voi koskaan liian suuria tai koreografiat liian harkittuja. Eli jatkossa isommat aseet ja mietitymmät liikkeet lavalle! Tuomaristokin oppi siis paljon uutta…

Tämän vuoden voittajaksi valikoituivat pitkällisen pohdinnan jälkeen Sami ja Riina Saltiola. Erityisesti upeat propit takasivat tuomariston huomion. Samin revolveri vaati 300 työtuntia, eli siitä mittatikkua maailmanmestaruustasoa havittelevan cosplayn vaatimaan työmäärään. Oheisesta galleriasta saa toivottavasti hiukan kuvaa kaiken tämän vaivan palkkioista!

Kisailijoita vuodelta 2008.

Helsingin Kirjamessut tarjoavat proosatulvan lisäksi herkkuja myös sarjakuvan ja mangan ystäville. Yookaikin singahtaa Tampereelta Messukeskukseen kahtena päivänä ja aikoo yhdistää hupia ja hyötyä koko rahalla.

Perjantaina 23.10. otakun ohjelmavalinnat keskittyvät Louhi-saliin. FatalNinja lämmittelee yleisön klo 14:00 ja klo 15:30 Yookaikin hyppää lauteille sekalaisen mangaa työkseen kääntävän ja toimittavan seurakunnan kanssa. Miten manga kääntyy suomeksi? on paneelin teema, joten eiköhän ainakin se ehditä kertoa ennen kuin Paloniemen Milla valtaa lavan heti perään klo 16:00. Yookai ei siis välttämättä karkaa salista mihinkään oman ohjelmansa loputtua.

Lauantai on sitten otakujen SE päivä tämän vuoden messuilla: vuoden suurin ja tärkein cosplay-kilpailu starttaa yleisön osalta klo 11:45, jolloin kisasalin ovet avataan. World Cosplay Summitin Suomen karsinta oheisviihteineen on ohi klo 15:30 tienoilla. Cosplayn ja japanilaisen populaarikulttuurin ystävien todellakin kannattaa saapua paikalle, sillä tarjolla on kotimaisen alan kärjen lisäksi myös maailmanmestaritason cossausta!

Cosplay-huumasta voikin taas laskeutua mangan pariin, eli Louhi-salissa aprikoidaan mangan kääntämistä myös lauantaina klo 16:30. Yookai saapuu paikalle viimeistään puoli tuntia sen jälkeen, sillä silloin on esittelyssä Egmontin korkkariprojekteista kunnianhimoisin, eli Luutnantti Ilves. Sen myötä paikalla on parikin tämän maan parasta sarjakuvataiteilijaa, Tarmo Koivisto ja Hannu Lukkarinen. Otakuja kehottaisin tutustumaan ainakin Hannu Lukkarisen taiteeseen ja eritoten tämän Nicholas Grisefoth-sarjaan. Merirosvoseikkailuksi yltyvä keskiaikainen seikkailukertomus sekoittaa raakaa realismia ja muinaisuskosta inspiraationsa hakevaa fantasiaa tavalla, joka viihdyttää varmasti myös feodaaliajan japanilaisiin miekkamiehiin ihastuneita mangaharrastajia. Samalla kohutun brittitutkijan väitteet japanilaisen ja suomalaisen kansanluonteen samankaltaisuuksista saavat vaivihkaista tukea. Shintolla ja suomalaisella shamanismilla on paljon yhteistä. Lukkarinen tarjoilee siis taikuutta ja teräaseita. Mitä muuta voi viihteeltä vaatia? WSOY:n tiskiltä löytynee tuorein osa Kivinen laiva. Luutnantti Ilvestä ei myöskään sovi unohtaa. Jos henkilö on vähääkään sotahistoriasta ja/tai lentävistä härveleistä kiinnostunut, niin tällä passaa lahjoa.

Kirjamessujen tiketillä pääsee myös Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumaan, joissa voi tutustua mm. japanilaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Tarjolla on mm. sushikoulu ja japanilaista teetä. Musiikkimessut kuuluvat myös hintaan, mutta kunnon täkyjä ei meinaa ohjelmastaan löytyä. Kai sielläkin on pakko silti hetki käyskennellä…

Hyvän sarjakuvan tunnistaa usein siitä, että sen genreä on melkein mahdotonta ilmaista yhdellä tai kahdella sanalla. Jos vielä oletetun kohdeyleisön ikäkin heijaa akselilla 7-100 vuotta, niin pitelet jo melkoisella varmuudella käsissäsi laatutuotetta. Madeleine Roscan juonima ja taiteilema Hollow Fields täyttää nämä tuntomerkit helposti. Se on lastensarjakuva, josta tuli aikuistenkin sarjakuva, joka sopii myös nuorisolle. Se on steampunkfantasiakauhukomedia – goottilainen kasvutarina, höyryteknopainajainen, makaaberi komedia… Hollow Fieldsiä todellakin on vaikea karsinoida. Ehkä se siksi onkin Yookain lellikki.

Yookai ei ole ainoa Madeleine Roscan mangataiteeseen ihastunut. Neiti Rosca nimittäin pääsi ainoana länsimaisena mangakana Japanin ulkoministerön järjestämässä kansainvälisessä mangakilpailussa mitalisijoille. Vaikka länsimaisilla otakuilla on joskus ollut vaikeuksia suvaita muuta kuin japanilaista mangan näköistä sarjakuvaa lehtipisteissä, niin ainakin Japanin ex-pääministeri Taro Aso ulkoministerinä toimiessaan halusi edesauttaa mangan globalisaatiota sekä sanoilla että teoilla. Osaavana populistina Matti Vanhanen varmasti väittäisi olevansa Kiroilevan siiliin, Fingerporin ja V&W:n suurin fani, mutta varsinaiseksi sarjakuvakulttuurin esitaistelijaksi häntä on mahdoton kuvitella. On se Japani vaan sarjakuvamaa!

Hollow Fields on myös yksi niistä harvoista sarjoista, jotka Yookai on sekä kääntänyt että toimittanut. Se onkin kinkkistä puuhaa, sillä oikolukuhommissa omia mokiaan on erittäin vaikea havaita, joten oikolukukertojen määrä on pakko tuplata tai triplata. Ännännellä lukukerralla vaatimattomampi tarina maistuu jo puulta, mutta Hollow Fields pysyi herkkuna.

Ehkä osasyyllinen maun kestävyyteen tässä purukumissa on oiva perusidea. Todella outoon kouluun joutuva ja luokkakaveriensa silmätikuksi joutuva Lucy Snow perustuu tekijän omiin kokemuksiin sopeutumisvaikeuksista kärsivänä peruskouluikäisenä. Liian kiltillä ja luovalla muksulla kun ei ole aina helppoa suosituimmuuskilpailuksi kärjistyvässä kouluyhteisössä. Siinä on kiteytettynä sysäys Hollow Fieldsin luomiselle. Mausteeksi neiti Rosca lisäili japanilaisia (Astroboy, .Hack, Angelic Layer) ja länsimaisia (Tim Burton) vaikutteita ja tuloksena on koskettava, jännittävä ja hauska mangatrilogia.

Osa riittoisan maun salaisuutta ovat myös mieleenpainuvat henkilöhahmot. Lucy on supersuloinen ja pippurinen sankaritar, mutta välillä mielipuoliset insinöörit kätyreineen ovat varastaa show’n. Eritoten herra Croach oli Yookai suosikki, luultavasti häijyn puheenpartensa takia. Haukkumasanojen keksimisessä vaan on sitä jotain. Koska Yookai on Tim Burtonin animaatioiden suuri ystävä, niin Hollow Fieldsin maailma tuntui kuin olisi kotiin palannut. Suosittelen siis muillekin Burtonin esteettistä näkemystä arvostaville tutustumista Hollow Fieldsiin. Kaikki kolme osaa voi nyt ostaa kerralla Egmontin nettiputiikista joulun odotusta sulostuttamaan, joten tarinan voi ahmia kerralla. Joillakin Yookain kavereilla oli vaikeuksia kestää toisen ja kolmannen osan välinen aika…

Nyt Yookai on luultavasti kohkannut lukijansa uuvuksiin, joten lopetellaan turinatuokio pariin mukavaan linkkiin. Madeleine Roscan blogi löytyy täältä ja DeviantArt-galleria täältä. Nauttikaa kauniista taiteesta ja sympaattisesta meiningistä!