Kirjoitti Jouko, Egmont | helmikuu 17, 2010 - 12:32 pm - Kategoriaan Rmäki

Kuka onkaan Orlando?

Onko hän Elisabet I:n valtakaudella varttunut poikanen, joka yksinkertaisesti päätti, ettei vanhene ikinä? Tämä poika seikkaili aikansa, nukahti sitten pitkään uneen, josta heräsi myöhemmin naisena. Hänestä voit lukea Virginia Woolfin kirjasta “Orlando”, josta on myös tehty aika näpsäkkä elokuvaversio.

Vai onko hän sittenkin “Raivoisa Roland”, Ludovico Arioston 1500-luvulla kirjoittamasta eeppisestä ritarirunoelmasta kuulu sankari, joka hylkää paikkansa Kaarle Suuren henkivartijana rakastuttuaan pakanaprinsessaan? Kyseinen Roland (jota myös Orlandoksi nimetään) oli sangen kuuluisa ritarihahmo, ja hän on toiminut esikuvana mm. oopperoille, näytelmille ja maalauksille. Samainen sankari seikkaili myös Matteo Maria Boiardon teoksessa Rakastunut Roland.

Tai ehkä hän onkin kissa Orlando, josta skotlantilainen Kathleen Hale laati lukuisia kuvitettuja lastenkirjoja vuosina 1930-1970? Vai onko hän salaperäinen O ranskalaisen Anne Desclos’n klassikosta “O:n tarina”?

Kuka onkaan Orlando?


Kirjoitti Jouko, Egmont | helmikuu 9, 2010 - 10:56 am - Kategoriaan Rmäki

Englantilaisen William Hope Hodgsonin (1877-1918) luoma Thomas Carnacki lienee kirjallisuuden ensimmäisiä “yliluonnollisia etsiviä”. Muun muassa Sherlock Holmesilta vaikutteita saanut salapoliisi keskittyi tarinoissaan tutkimaan yliluonnollisia (tai yliluonnollisilta vaikuttavia) tapauksia, apunaan kamera, itse kehittelemänsä “sähköinen viisikanta” sekä muita mystisiä välineitä. Toisin kuin Holmesin tapauksissa, Carnackin kertomuksissa yliluonnolliset elementit eivät joka kerta paljastu huijaukseksi – vaikka osaan kylläkin löytyy hyvin maanpäällinen selitys. Holmesin tavoin Carnacki lähestyy mysteereitä järjestelmällisesti ja pyrkii ratkomaan niiden syyt todisteiden perusteella.

Ensimmäinen maailmansota katkaisi Hodgsonin kirjailijauran, mutta Carnacki jäi elämään inspiroiden vastaavia hahmoja niin kirjallisuuden kuin muunkin viihteen parissa. Myöhempien aikojen yliluonnolliset TV-sarjat kuten Kolchak tai Salaiset kansiot jatkavat selkeästi Carnackin viitoittamalla tiellä. Näyttäytyipä Carnacki itsekin englantilaisessa TV-sarjassa Sherlock Holmesin kilpailijat mainion Donald Pleasencen tulkitsemana.

Suomeksi Carnackista kertovia novelleja ei juurikaan ole julkaistu, kertomus “Viheltävä huone” ilmestyi Apu-lehdessä ilmeisen rankasti lyhennettynä versiona vuonna 1937. Mutta Jalava kustansi vuonna 1989 Hodsgonin ansiokkaan “Kauhujen talo” -kirjan, joka on suositeltavaa luettavaa kaikille yliluonnollisesta ja kauhusta kiinnostuneille!

Carnacki näkee unissaan enteitä tulevista, mutta herääminen voi olla rankkaa...

Kirjoitti Jouko, Egmont | tammikuu 5, 2010 - 1:46 pm - Kategoriaan Rmäki

Hyvää alkavaa vuotta kaikille sarjakuvan ystäville! Vuonna 2009 julkaisimme vinon pinon hulppeita sarjakuvakirjoja, mutta tarkoitus on toki pistää vielä paremmaksi tänä vuonna. Vaikka tapanani ei ole laverrella kaikkia suunnitelmiamme, vilkaistaan kuitenkin, mitä tulevaisuus supersankareille (ja vähän muillekin) on lupaamassa:

- HÄMÄHÄKKIMIES-lehti täyttää vuonna 2010 peräti 30 vuotta – ja onkin muuten ilmestynyt kauemmin yhtäjaksoisesti kuin mikään muu suomalainen supersankarisarjakuvalehti! Juhlan kunniaksi Hämistä juhlitaan monin tavoin: huippupiirtäjä Marcos Martin saapuu Tampere Kuplii -festareille maaliskuussa kertomaan työstään Hämiksen parissa, opastamaan sarjispiirtämisen saloihin sekä tietty signeeraamaan lehden uusinta numeroa! Lisäksi festareilla julkaistaan upea näköiskokoelma vuosikerrasta 1980, ja muutakin seittisäpinää on luvassa vuoden mittaan…

- RYHMÄ-X alkaa ilmestyä kerran kuussa, ja ainakin alkuvuosi 2010 tullaan seuraamaan Uncanny X-Menin tarinoita, mutta jos tarpeeksi moni sitä pyytää, voihan olla, että julkaisemme lehdessä kaivatun Joss Whedonin kirjoittaman seikkailun (vink vink: kirjoittakaa asiasta lehden toimittajalle, arvoisalle Koivumäelle :-) ). Pienen tauon jälkeen IHMESARJA jatkaa myös RX:n seikkailujen esittämistä, alkaen aikanaan suomentamattomista Dave Cockrumin piirtämistä tarinoista. Ja kuten Hämiksen kanssa, myös RX:n suunnalta on luvassa ainakin yksi mojova ylläri…

- KERRASSAAN MERKILLISTEN HERRASMIESTEN LIIGA 1910. Vaikeuksien kautta voittoon: Alan Mooren ja Kevin O’Neillin uusi mestariteos ei ehtinyt ilmestyä 2009, mutta nimen puolesta onkin sopivampaa, että se pläjähtää kauppoihin (kirja-sellaisiin) vuonna 2010. Luvassa huikean kirjallista menoa, toimintaa ja laulantaa (?).

- BATMAN juhli synttäreitään 2009, ja sen perään onkin sopiva vilkaista, millainen mahtaa olla VIIMEINEN BATMAN-TARINA. Viittaritarin saattelee haudan lepoon mestarikirjoittaja Neil Gaiman, apunaan kuvittaja Andy Kubert. Lisäksi opuksessa esitellään Gaimanin lyhyitä Batmaniin liittyviä sarjiksia!

Siinäpä muutama uutinen alkuvuoden ohjelmasta. Muutakin odottelun arvoista amerikkalaisjehnaa vuodelle 2010 on toki tulossa. Ai mitäkö? Muutaman avainsanan voi tässä paljastaa: rämeet ja hirviöt, nukkumatti ja kiinalaiset sadut, Rautamies ja painajaiset…

Kaikin puolin oivaa sarjisvuotta 2010 toivottaa
RMÄKI

Kirjoitti Jouko, Egmont | joulukuu 18, 2009 - 5:00 pm - Kategoriaan Rmäki

Vuoden 2009 viimeinen suomalainen Ryhmä-X (eli numero 8/2009) pitää sisällään amerikkalaisen Uncanny X-Men -lehden numeron 500, ja vaikka täällä pohjolassa ei vielä vastaavissa lukemissa pyöritä, rikkoi suomalainenkin RX tänä vuonna 200 julkaisun rajapyykin – eipä hullummin ryhmältä mutantteja, joita maailma sekä pelkää että vihaa!

Niinpä, Kyklooppi, Storm, Painajainen ja tietenkin Wolverine ovat puolustaneet oikeutta ja viihdyttäneet suomalaisia lukijoita jo reippaasti yli 20 vuotta, niin vaikea kuin sitä onkin uskoa. Lehtihän käynnistyi varsinaisesti vuonna 1984, ja julkaisuformaatti (lähinnä sivumäärä) sekä -tiheys on ehtinyt vaihdella sen jälkeen moneen otteeseen – mahtuupa väliin muutama vuosi, jolloin lehteä ei ilmestynyt lainkaan!
Samoin lehden historiaan mahtuu monia erilaisia tekijätiimejä. Alkuaikoina me saimme ihastella Chris Claremontin, John Byrnen ja Terry Austinin nyt jo klassikoiksi luokiteltua saagaa, ja käsikirjoittaja Claremont jatkoi työtään monien laatukuvittajien kanssa, joista mainittakoon mm. Alan Davis, Jim Lee sekä Paul Smith. Claremontin siirryttyä muihin hommiin ovat RX:n kohtaloa luotsanneet mm. Fabian Nicieza, Scott Lobdell, Grant Morrison sekä Chuck Austen.

Rossin hienossa kannessa vilisee tuttuja hahmoja.

Rossin hienossa kannessa vilisee tuttuja hahmoja.

Nykyisin lehteä kirjoittavat kovasti maineikkaat Ed Brubaker, Matt Fraction sekä Mike Carey, kun taas taiteesta vastaavat Greg Land ynnä Terry & Rachel Dodson. Kuten olen ilokseni monelta sarjan pariin palanneelta vanhalta fanilta saanut kuulla, uusien kirjoittajien maine on ansaittua! Greg Land on kuvittanut RX:ää realistisella tyylillään aiemminkin (vuoden 2008 huikea Feenix-tarina), ja Dodsonin pariskuntahan muistetaan näyttävistä Hämähäkkimies-tarinoistaan. Tekijöiden taidot voi kuka tahansa tietty itsekin todeta ostamalla ja lukemalla uusimman numeron, jossa Ryhmä-X muuttaa vapaamieliseen San Franciscoon ja huomaa, että ylenpalttisesta suvaitsevaisuudestakin voi koitua ongelmia… puhumattakaan Magneton tai Vahtien vierailusta!

Dodsonien näyttävä versio RX:stä miellyttää silmää!

Dodsonien näyttävä versio RX:stä miellyttää silmää!

Tanakan johtotarinan lisäksi lehdessä alkaa uusi pidempi tarinakokonaisuus, jossa Ryhmä-X saa vastaansa Helvetintulen Kultin! Kaikki tämä sekä Alex Rossin maalaama upea tuplakansi tekevät numerosta taatusti juhlan arvoisen. Ensi vuodeksi on muuten luvassa peräti kaksitoista 52-sivuista uljasta Ryhmä-X -lehteä, joten mutanttien ystävien juhlat jatkuvat edelleen.

Landin tulkinta RX:n perivihollisista!

Landin tulkinta RX:n perivihollisista!

Kirjoitti Jouko, Egmont | marraskuu 5, 2009 - 3:18 pm - Kategoriaan Rmäki, Uudet julkaisut

Batman-70-vuotta-sarjakuva-kirjaTänä vuonna (tarkemmin ottaen keväällä) yksi kaikkien aikojen suurimmista sarjakuvasankareista täytti 70 vuotta – puhun siis viittaritari BATMANista! Bob Kanen ja Bill Fingerin kehittelemä öinen etsivä näki päivänvalon ensi kertaa toukokuussa 1939, ja siitä pitäen hahmon suosio on ollut vankkumaton.

Ajan saatossa lepakkoviittaan verhoutunut sarjakuvasankari on kokenut rutkasti muutoksia, alkuaikojen verenhimoisesta kostajasta 50-luvun leppoisaksi lastensankariksi, 60-luvun campin esitaistelijaksi… josta hahmo 70-luvulta alkaen muuttui sitten jälleen vähitellen synkempään ja totisempaan suuntaan.

Kaikilla sankarin faneilla on omat suosikkiaikakautensa. Dick Sprangin maanisesti taiteilemissa 50-luvun tarinoissa on oma viehätyksensä, samoin Carmine Infantinon linjakkaassa 60-luvun tulkinnassa. Denny O’Neilin ja Steve Englehartin kirjoittamat sekä Irv Novickin, Neal Adamsin, Jim Aparon ynnä Marshall Rogersin kuvittamat sarjakuvatarinat ovat monelle 70-luvun kasvatille yhä niitä “oikeita” Batman-tarinoita. Gerry Conwayn, Doug Moenchin, Don Newtonin sekä Gene Colanin pitkäjännitteinen, ehkä jopa saippuaoopperamainen juonenpunonta tuli tutuksi Suomessakin 80-luvun Teräsmies-lehtien jatkosarjoina. Todella usein törmään vanhoihin faneihin, jotka vannovat Alan Grantin ja Norm Breyfoglen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun tarinoiden nimeen.

Vastaavia elämää suurempia tekijätiimejä on mahtunut Batmanin julkaisuhistoriaan lukemattomia, ja kaikilla lepakkofaneilla on omat suosikkinsa. Löytyy kuitenkin yksi tekijämies, joka onnistui 80-luvun puolivälissä jättämään hahmoon niin vahvasti oman leimansa, että kaikki uudet Bat-elokuvat ovat ammentaneet aiheita ja asennetta hänen tarinoistaan, ja kaikkia uusia lepakkotulkintoja verrataan lähes poikkeuksetta hänen töihinsä. Jep, kyse on tietenkin miehestä nimeltä FRANK MILLER. Suomessakin melko tuoreeltaan 1987 julkaistu Yön ritari ja sitä seurannut Ensimmäinen vuosi sinetöivät Batmanin ominaispiirteet seuraaviksi 20 vuodeksi, ja näitä tarinoita pidetään yhä amerikkalaisen sarjakuvan huippunoteerauksina.

Millerin Batman ei todellakaan ole mikään veikeä hupiveikko tai hassuun asuun pukeutunut salapoliisi, vaan lähes psykoottinen kostaja, joka hyödyntää veitsenterävää älyään ja huipputreenattuja taistelutaitojaan rangaistakseen rikollisia – olivat nämä sitten taskuvarkaita tai massamurhaajia, Batman rusikoi heidät kaikki. Millerin käsissä myös Batmanin viholliset kuten Kaksinaama ja Jokeri muuttuivat täydellisiksi hirviöiksi, joiden motiiveja ei tarvinnut selitellä millään lapsuuden traumoilla. Konnat olivat pahoja, ja ansaitsivat kohtalonsa. Kun Miller lisäksi yksinkertaisti piirrostyyliään kauemmas periamerikkalaisesta supersankarisarjakuvasta, ei ihme, että Yön ritari tavoitti jonkinasteisen alkukantaisen raivon, jota muut sarjakuvat eivät ole sittemmin onnistuneet löytämään.

Batman ja ihmepoika Robin - uusi kovakantinen sarjakuva.

Batman ja ihmepoika Robin - uusi kovakantinen sarjakuvakirja.

Viime vuosina Miller on keskittynyt muihin  töihin (mm. 300, Sin City ja alkuvuoden Spirit-elokuva), mutta aika ajoin hän on myös palannut Batmanin pariin. Nyt hän on luonut yhdessä aikamme kenties kovimman supersankarikuvittajan eli Jim Leen kanssa oman visionsa ihmepoika Robinin alkuvaiheista, ja meillä on suuri ilo julkaista tämän eeppisen tarinan startti hienona kovakantisena sarjakuvakirjana. Leehän oli mukana luomassa 2000-luvun menestyksekkäintä Batman-tarinaa “Hush”, ja tässä uudessa seikkailussa hänen kynänjälkensä on entistäkin ällistyttävämpää katsottavaa. Miller puolestaan jatkaa Batmanin kuvaamista omalla armottomalla tyylillään, ja tämä tarina on nimetty eräänlaiseksi sillaksi Ensimmäisen vuoden ja Yön ritarin välimaastoon. Toki mukana ovat kaikki Millerin bravuurit, aina sarkastisesta Alfredista ja urheasta Jim Gordonista seksikkääseen Kissanaiseen sekä psykoottiseen Jokeriin – kaikki Leen kauniisti kuvittamina.

Mutta miten mahtaa ihmepoika Robin sopia tällaiseen maisemaan? Millainen on Millerin näkemys Dick Graysonista? Lue BATMAN & IHMEPOIKA ROBIN niin saat tietää!

Helkkari, jos ylläolevat täkyt eivät kuulosta tarpeeksi kiinnostavilta, on mukana kaupanpäälle kaksi ihkauutta legendaarisen Neal Adamsin piirtämää kansikuvaa sekä Jim Leen luonnoskirjan, Millerin kansiversioita ja muuta hulppeaa. Olit sitten vanhan tahi modernin Batmanin ystävä, Batman & ihmepoika Robin ei siis takuulla jätä sinua kylmäksi – pidähän marraskuun lopulla Egmontin kotisivua sekä kirjakauppoja silmällä!

PS. Mikäkö on oma suosikkini? Jos pyssy ohimolla kysytään, pakko lienee myöntää, että Englehartin ja Rogersin tulkinta tavoittaa mielestäni olennaisimmat lepakkoasiat, mutta hitsi.. pidän kyllä kaikista hyvin tehdyistä Batman-tarinoista, aina Bob Kanen ensitarinoista Grant Morrisonin nykyiseen surrealismiin. Entä sinä? Unohdinko kenties juuri sinun suosikkikautesi listatessani Batmanin vaiheita?

Batman & ihmepoika Robin – sarjakuvakirja julkaistaan 25.11.2009

Batman: Yön ritari Egmontin verkkokaupassa

Kirjoitti Jouko, Egmont | lokakuu 2, 2009 - 8:30 am - Kategoriaan Rmäki

Oho, Hämähäkkimies on kohta ilmestynyt suomeksi 30 vuotta! Paljon on niihin vuosiin mahtunut hienoja seikkailuja, joita kuukausittaisen lehden lisäksi on julkaistu myös pokkareissa, spesiaaleissa sekä kovakantisissa kirjoissa. Mutta kuten jokainen Amerikan markkinoita seuraava sarjisihminen tietää, jonkin verran Hämiksen tarinoita on myös vuosien varrella jäänyt suomeksi julkaisematta. Yhdysvalloissa ilmestyy yksinkertaisesti niin paljon erilaisia Hämis-sarjakuvia, että kaikkea sitä emme millään kykene Suomen sarjakuvamarkkinoille tuomaan. Niinpä meidän kotoisten Marvel-toimittajien on ollut aika ajoin pakko raakata pois sellaisia juttuja, jotka eivät mielestämme ole tarpeeksi hyviä, oleellisia tai muuten vain julkaisukynnyksen ylittäviä. Toisinaan kuitenkin väliin jää myös oikeasti hyviä kertomuksia, joita ei ole suomennettu materiaalipulan tai muun “teknisen” häiriön vuoksi.

Menninkäinen! Silvermane! Ja Hämis kiipelissä!

Menninkäinen! Silvermane! Ja Hämis kiipelissä!

Kun Hämähäkkimies lanseerattiin suomeksi omana lehtenään vuonna 1980, lähes alusta asti lehden tarinat pohjustivat monien muiden juonikuvioiden ohella Harry Osbornin paluuta Vihreän Menninkäisen rooliin. Len Weinin laatima juttu oli aivan huikean kiinnostava, ja Ross Andru on yhä monille (kuten allekirjoittaneellekin) se kaikkein rakkain Hämis-piirtäjä. Oli ihan mahtavan hienoa jännätä kertomuksen verkkaista etenemistä kuukaudesta toiseen. Mutta mutta, vuonna 1981 tapahtui jotakin, ja äkkiä lehti oli loikannut ajassa puolisen vuotta eteenpäin. Kesken jäi kohtaaminen Tuomarin ja Hitmanin kanssa, arvoitukseksi jäi Osbornin kohtalo — ja syynä oli nimenomaan tuo viheliäinen materiaalipula!

Näitä maagisia kertomuksia on, uskokaa tai älkää, yritetty julkaista suomeksi kertaan jos toiseenkin, mutta aina on jokin mennyt pieleen. Vaan nyt me sen teimme! IHMESARJA 16 esittelee vihdoinkin Weinin ja Andrun Hämis-jatkumon huipentuman — mukana myös aikanaan kesken loppunut Nova/Fotoni -tarina! Ja voi pojat, miten hienoa sarjakuvaa tuo kaikki onkaan! Nyt kun Menninkäinen sekä Osbornit ovat palanneet Hämis-lehden sivuille, on oiva aika katsahtaa herrojen menneisyyteen ja täyttää palapelin aukkokohdat.  Bonuksena pokkarissa esitellään Hämiksen ja Ihmenelosten taistelu Kauhunelosia vastaan (kuvittajina Mike Zeck & John Byrne!), ensikohtaaminen Roderick Kingsleyn kanssa sekä paljastetaan, miten Peter Parkerin jättinalle päätyi Len Weinille. Ja monta muuta hienoa juttua!

Jos et ole tuolloin aikanaan seurannut Hämistä, ei syytä huoleen, IHMESARJA 16:n kyytiin on helppo loikata sellaisenkin lukijan, joka ei seittisankaria ole aiemmin lukenut.

Ross Andrun upeaa kuvitusta.

Ross Andrun upeaa kuvitusta.

Get Adobe Flash playerPlugin by wpburn.com wordpress themes