Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *