Mustanaamion seikkailut ikääntyvät kuin hyvä viini! (Kevään satoa osa 1)

Tuhdilla paketilla on tuhti nimi: Mustanaamio 1972 – Mustanaamio-lehden vuoden 1972 Mustanaamio-seikkailut on neljän sadan sivun paketti nostalgiaa puhkuvaa seikkailuviihdettä, jota ajan hammas ei ole jäystänyt, vaan pikemminkin jalostanut.

MN3

Mustanaamion vuoden 1972 seikkailut ovat ainakin kokoelman kasaan työstäneiden tahojen mielestä tähän mennessä mielenkiintoisin kattaus viidakkotoimintaa. Toki välillä unohdutaan aurinkorannalle puljaamaan ja hehkuttamaan perheidylliä, mutta sitten onkin aika hoidella jättiläismuurahaisten aiheuttama uhka muutaman sivun tiiviissä rytäkässä.

MN1

Kuvittajista fanien suosikki Sy Barry on tikeimmässä iskussa, mutta pohjoismaisten tekijöiden esiinmarssi tekee tästä kokoelmasta erityisen mielenkiintoisen. Ensimmäisenä marssijärjestyksessä on ruotsalaisen Bertil Wilhelmssonin ihastuttavan amatöörimäinen Kauhujen meri. Saman herran Kultakaappaus on jo monta piirua ammattimaisempaa jälkeä. Petollinen komentaja tarjoaa Wilhelmssonilta jo täysin kypsää seikkailusarjakuvaa, joten kokoelma tarjoaa hauskan ikkunan erään sarjakuvataiteilijan kypsymiseen täyteen mittaansa. Barryn ja Wilhelmssonin lisäksi näitä tarinoita ovat kuvittaneet muun muassa Fratelli Spadan tiimi Italiasta, tanskalaistunut espanjalainen Jaime Vallvé ja ruotsalaistunut turkkilainen Özcan Eralp. Sangen kansainvälistä meininkiä siis.

MN2

Nykyisestä virtaviivaisesta supersankarisarjakuvasta nämä seikkailut ovat kaukana. Ihastuttavan pöhköjä kuvakulmia riittää ja välillä merkittävä toimintakohtaus pilkotaan yhteen ruutuun usean sivun sijaan. Myös Mustanaamion arvomaailmassa on kaikuja menneen maailman viattomuudesta. Nykymaailmassa mittaamattomien kulta-aarteiden päällä pönöttävä valkoinen mies primitiivistä viidakon väkeä pomottamassa ei välttämättä saisi sankarin sädekehää hupun peittämiä kutrejaan koristamaan.

MN4

Mustanaamio 1972 todistaa siis piirtäjiensä kehittymisen lisäksi koko maailman nopeaa muutosta ja arvomaailman jalostumista. Näiden tarinoiden tärkein sanoma ei kuitenkaan koskaan vanhene: kauniin luonnon keskellä iisisti ottaminen on parasta elämässä ja pahinta kaikesta ovat viekkaudella ja vääryydellä valtaa ja varallisuutta tavoittelevat tyypit. Ja kun viinivertauksella aloitettiin, niin käytetään sitä myös kauniiksi lopuksi, sillä nämä seikkailut saavat jatkuvasti lisää nyansseja. Tahattomalle komiikalle voi olla mukava naureskella, mutta antoisaa on myös pohdiskella niitä hetkiä ajassa, jolloin nämä tarinat ovat syntyneet ja sitä maailmankuvaa, josta ne ponnistavat.

Mustanaamio1972

Mustanaamio 1972 hyvin varustelluissa kirjakaupoissa 18. 3. 2015!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *