Tänä vuonna (tarkemmin ottaen keväällä) yksi kaikkien aikojen suurimmista sarjakuvasankareista täytti 70 vuotta – puhun siis viittaritari BATMANista! Bob Kanen ja Bill Fingerin kehittelemä öinen etsivä näki päivänvalon ensi kertaa toukokuussa 1939, ja siitä pitäen hahmon suosio on ollut vankkumaton.
Ajan saatossa lepakkoviittaan verhoutunut sarjakuvasankari on kokenut rutkasti muutoksia, alkuaikojen verenhimoisesta kostajasta 50-luvun leppoisaksi lastensankariksi, 60-luvun campin esitaistelijaksi… josta hahmo 70-luvulta alkaen muuttui sitten jälleen vähitellen synkempään ja totisempaan suuntaan.
Kaikilla sankarin faneilla on omat suosikkiaikakautensa. Dick Sprangin maanisesti taiteilemissa 50-luvun tarinoissa on oma viehätyksensä, samoin Carmine Infantinon linjakkaassa 60-luvun tulkinnassa. Denny O’Neilin ja Steve Englehartin kirjoittamat sekä Irv Novickin, Neal Adamsin, Jim Aparon ynnä Marshall Rogersin kuvittamat sarjakuvatarinat ovat monelle 70-luvun kasvatille yhä niitä “oikeita” Batman-tarinoita. Gerry Conwayn, Doug Moenchin, Don Newtonin sekä Gene Colanin pitkäjännitteinen, ehkä jopa saippuaoopperamainen juonenpunonta tuli tutuksi Suomessakin 80-luvun Teräsmies-lehtien jatkosarjoina. Todella usein törmään vanhoihin faneihin, jotka vannovat Alan Grantin ja Norm Breyfoglen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun tarinoiden nimeen.
Vastaavia elämää suurempia tekijätiimejä on mahtunut Batmanin julkaisuhistoriaan lukemattomia, ja kaikilla lepakkofaneilla on omat suosikkinsa. Löytyy kuitenkin yksi tekijämies, joka onnistui 80-luvun puolivälissä jättämään hahmoon niin vahvasti oman leimansa, että kaikki uudet Bat-elokuvat ovat ammentaneet aiheita ja asennetta hänen tarinoistaan, ja kaikkia uusia lepakkotulkintoja verrataan lähes poikkeuksetta hänen töihinsä. Jep, kyse on tietenkin miehestä nimeltä FRANK MILLER. Suomessakin melko tuoreeltaan 1987 julkaistu Yön ritari ja sitä seurannut Ensimmäinen vuosi sinetöivät Batmanin ominaispiirteet seuraaviksi 20 vuodeksi, ja näitä tarinoita pidetään yhä amerikkalaisen sarjakuvan huippunoteerauksina.
Millerin Batman ei todellakaan ole mikään veikeä hupiveikko tai hassuun asuun pukeutunut salapoliisi, vaan lähes psykoottinen kostaja, joka hyödyntää veitsenterävää älyään ja huipputreenattuja taistelutaitojaan rangaistakseen rikollisia – olivat nämä sitten taskuvarkaita tai massamurhaajia, Batman rusikoi heidät kaikki. Millerin käsissä myös Batmanin viholliset kuten Kaksinaama ja Jokeri muuttuivat täydellisiksi hirviöiksi, joiden motiiveja ei tarvinnut selitellä millään lapsuuden traumoilla. Konnat olivat pahoja, ja ansaitsivat kohtalonsa. Kun Miller lisäksi yksinkertaisti piirrostyyliään kauemmas periamerikkalaisesta supersankarisarjakuvasta, ei ihme, että Yön ritari tavoitti jonkinasteisen alkukantaisen raivon, jota muut sarjakuvat eivät ole sittemmin onnistuneet löytämään.
Batman ja ihmepoika Robin - uusi kovakantinen sarjakuvakirja.
Viime vuosina Miller on keskittynyt muihin töihin (mm. 300, Sin City ja alkuvuoden Spirit-elokuva), mutta aika ajoin hän on myös palannut Batmanin pariin. Nyt hän on luonut yhdessä aikamme kenties kovimman supersankarikuvittajan eli Jim Leen kanssa oman visionsa ihmepoika Robinin alkuvaiheista, ja meillä on suuri ilo julkaista tämän eeppisen tarinan startti hienona kovakantisena sarjakuvakirjana. Leehän oli mukana luomassa 2000-luvun menestyksekkäintä Batman-tarinaa “Hush”, ja tässä uudessa seikkailussa hänen kynänjälkensä on entistäkin ällistyttävämpää katsottavaa. Miller puolestaan jatkaa Batmanin kuvaamista omalla armottomalla tyylillään, ja tämä tarina on nimetty eräänlaiseksi sillaksi Ensimmäisen vuoden ja Yön ritarin välimaastoon. Toki mukana ovat kaikki Millerin bravuurit, aina sarkastisesta Alfredista ja urheasta Jim Gordonista seksikkääseen Kissanaiseen sekä psykoottiseen Jokeriin – kaikki Leen kauniisti kuvittamina.
Mutta miten mahtaa ihmepoika Robin sopia tällaiseen maisemaan? Millainen on Millerin näkemys Dick Graysonista? Lue BATMAN & IHMEPOIKA ROBIN niin saat tietää!
Helkkari, jos ylläolevat täkyt eivät kuulosta tarpeeksi kiinnostavilta, on mukana kaupanpäälle kaksi ihkauutta legendaarisen Neal Adamsin piirtämää kansikuvaa sekä Jim Leen luonnoskirjan, Millerin kansiversioita ja muuta hulppeaa. Olit sitten vanhan tahi modernin Batmanin ystävä, Batman & ihmepoika Robin ei siis takuulla jätä sinua kylmäksi – pidähän marraskuun lopulla Egmontin kotisivua sekä kirjakauppoja silmällä!
PS. Mikäkö on oma suosikkini? Jos pyssy ohimolla kysytään, pakko lienee myöntää, että Englehartin ja Rogersin tulkinta tavoittaa mielestäni olennaisimmat lepakkoasiat, mutta hitsi.. pidän kyllä kaikista hyvin tehdyistä Batman-tarinoista, aina Bob Kanen ensitarinoista Grant Morrisonin nykyiseen surrealismiin. Entä sinä? Unohdinko kenties juuri sinun suosikkikautesi listatessani Batmanin vaiheita?
Batman & ihmepoika Robin – sarjakuvakirja julkaistaan 25.11.2009
Batman: Yön ritari Egmontin verkkokaupassa
Joskus matka on tärkeämpää kuin perille pääseminen, mutta ikuisuussarjatkin päättyvät joskus. Inuyashan tarinaa on seurattu jo useita tuhansia sivuja, mutta loppu häämöttää. Viimeinen Inuyasha-pokkari ilmestyy näillä näkymin toukokuussa, joten sankarimme kirmaa pidennetylle kesälomalle tahattoman hyvällä ajoituksella…
