Niin kauan kuin olen sarjakuvaharrastuksen parissa pelmunnut, on yksi alan ikuisuuskysymyksiä ollut: “Kumpi rulettaa, eurooppalainen vai amerikkalainen sarjakuva?”. Ammoisella 70-luvulla luin vain ja ainoastaan eurooppalaisten, mieluiten perunanenäisten hahmojen seikkailuja – “realistiseen” tyyliin kuvitetut britti- ja jenkkisarjat vaikuttivat kuivilta ja pelottavilta. Kun sitten vuosikymmenen lopulla retkahdin Marvelin ja DC:n sarjoihin, poistui lukemistostani lähes kaikki eurooppalainen sarjakuva, koska nyt pottunokkaiset ja karrikoidut kuvitukset tuntuivat “lapsellisilta”. Ajan kanssa minäkin olen varttunut sen verran, että olen tajunnut, kuinka molemmissa leireissä on loistavia (ja toki myös vähemmän loistavia) sarjoja. Olisi typerää kieltää itseltään se ilo, että nauttii niistä molemmista.
Nykyisin tuntuu siltä, että tuo sama keskustelu leimuaa akseleilla manga/perinteinen sekä taide/viihde. Ja mikäs siinä, on varmasti hedelmällistä keskustella myös siitä, kumpi on parempaa, salmiakki vai laku. Minä pidän salmiakista! Ja lakusta kanssa!
Vaikka pidän myös kaikesta hyvästä sarjakuvasta, on kieltämättä poikkeuksellinen ilo saada toimittaa hyviä eurooppalaisia albumeita, joita tällä viikolla on ollut työn alla peräti kaksin kappalein. Molemmat albumit ilmestyvät suomeksi Helsingin kirjamessuille, ja molemmissa on pääosassa ainutlaatuinen naissankari. Toinen sarjoista on suomalaisille jo vanha tuttu, toinen hieman uudempi (vaikka sitäkin on suomeksi pari sivua julkaistu). Molemmat sarjat ovat tolkuttoman hyviä!
Lue myös:
This entry was posted on lauantai, elokuu 22nd, 2009 at 11:27 am and is filed under Rmäki, Tarinoita. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.




Kovat on sisällöt! Ovatko kannet kovat?
Minä pidän enemmän salmiakista. Mutta kun hyvästä sarjakuvasta puhutaan, ei genrellä tai muodolla ole väliä.
SILLAGEssa on kovat kannet – ja jepu, sisältö on kovaa kamaa molemmissa.