Olipa keväällä erinomaisen mukavata, kun sain tilaisuuden muistella vanhoja Tampere Kupliin sunnuntaipaneelissa. Vetistelimme yhdessä Asko Alasen sekä Anssi Rauhalan kanssa 70-luvun Zoom-, Ruutu- ja Non Stop -lehtien perään. Kai kaikki ne muistavat? Tai ovat ainakin kuulleet niistä? Nuo maanmainiot viikottaiset (ja myöhemmin joka toinen viikko ilmestyvät) ohuet lehdet esittelivät Suomen kansalle eurooppalaisen sarjakuvan parhaimmistoa – sen sivuilla minäkin tutustuin Sammy Dayhin, Strumffeihin, Pikoon ja Fantasioon ja moniin muihin värikkäisiin hahmoihin. Minua ei edes ärsyttänyt se, että jutut jatkuivat aina numerosta toiseen – päin vastoin, oli mukava jännätä, että miten Yoko Tsuno tai Benjamin mahtaa ensi viikolla kulloisestakin kiipelistä selvitä!
Nykyään nämä sankarit ovat kai tutumpia omista albumeistaan, mutta aika usein kuulee, kuinka ihmiset kaipailevat Ruudun tapaista lehtijulkaisua. Onhan vastaavaa yritettykin pari kertaa, hieman eri konsepteilla. Mitenköhän on, olisiko jo korkea aika Egmontin yrittää jotakin vastaavaa? Miten on, ihmiset?
Lue myös:
This entry was posted on perjantai, kesäkuu 12th, 2009 at 2:48 pm and is filed under Rmäki, Tarinoita. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.
Siitä vaan sano Tsaikovski!
olisi kyllä hyvä juttu !
Jos ketkä, niin te kykenette tän tekemään. Kannatan.
Kyllä Jouko. Mulle tuo heti.
Ruutu ja Zoom olivat ohukaisia, mutta Non Stop oli paksukainen – tuhti lehti, jossa oli vähän tavallista jämäkämmät kannet. Siksi niitä divareistakin vielä löytyy.
Aika olisi taas kypsä vastaavalle lehdelle, näin uskoisin. Sarjavalinnoissa kannattaisi taiteilla niin, että tarjolla olisi sekä tuttuja että tuntemattomia sarjia.
Sarjakuvan myynti on mukavassa kasvussa. Vaikka lehti ei heti kauheita levikkilukuja saisikaan, se voisi tutustuttaa ostajat sarjakuviin, joita sitten menisi myös albumimuodossa. Yoko Tsuno, Corto Maltese, Strumffit, Blueberry, jne. ilmestyivät aluksi noissa mainitsemissasi lehdissä. Ja eiköhän tällaisessa lehdessä voisi kokeilla jotain kotimaistakin sarjakuvaa?
Voisiko sarjakuvan renessanssin aika alkaa Suomessa? On se jo tainnut alkaa…
Täysi kannatus! Jotain saksalaisen Zoomin kaltaista kaipaisin.
Joo, uusiuusiruutu lopultakin kehiin! Saksassa ymmärtääkseni ilmestyy vieläkin Zack, jonka logo on aivan saman näköinen kuin vanhan Zoomimme.
Uutta ranskalaista, belgialaista, hollantilaista, japanilaista, espanjalaista ja miksei suomalaistakin. Mutta kenelle suunnattu? onko sarjakuvayleisö nyt laajentuessaan segmentoitunut ennestään? Pieninä pirstaleina on.
Toisaalta taas jotenkin tuntuu että antologialehdet ei menesty. Vai pitäisikö niissä olla sivuja vaan paljon.. 64 – 100.
Mutta tahtoo lehden, jossa on em. asioita ja lisäksi asia-artikkeleita!
Toivon mukaan EI suomalaista, ei ainakaan liikaa, suomalainen sarjakuva on esillä jo aika kivasti.
Uutta EU-sarjakuvaa ja muidenkin maiden tuotantoa ja klassikkoja joita EI ole julkaistu Suomessa.
Lehden mielenkiintoisuus riippuu tietenkin julkaistavista sarjoista, lehdelle valitusta linjasta ja kohdeyleisöstä, mutta ranskalaisen kielialueen sarjakuva on niin rikasta ja monipuolista, että materiaalia ainakin löytyy. Formaatti: 100-120 sivua, kokonainen albumi ja pari kolme jatkosarjaa per numero… miltä kuulostaisi?
Ei suomalaista missään nimessä!
Koska ainakin jos ns. dummy-kansi näyttää olevan kuvituksena, niin uskaltaisikohan kysyä, koskas tämmöinen aviisi voisi lehtikioskien hyllyille lennähtää?
Piko ja Fantasio näyttävät kannessa kovin moderneilta. Olisi aika mukava juttu, jos Mustanaamio julkaisisi niitä klassikkoseikkailuja ja Tempo näitä uusia moderneja vähän jännempiä tarinoita.
Rhongdjuu! Uutta uudempi Ruutu! Kunhan vaan ei tehtäisi Uusiruudun virheitä ja asiakassegmentoitaisi julkaisu, jossa kiinnostavin aineisto olisi sitä, mitä tarjolla olisi vähiten. (Vai olisiko ollut? Sitähän me emme sattuneesta syystä koskaan saa tietää.)
Kyllä kiitos. Täältä ainakin löytyisi heti yksi varma ostaja/tilaaja tuolle Tempolle.
Tembo tabu! Muuten hyvä mutta entäs jos nimeksi tulisi Tampo?
Mustanaamiokin olisi hyvä lehti, ellei siinä julkaistaisi sitä 80-luvulle juuttunutta Mustanaamio-sarjakuvaa. Vakka nostalgiapläjäykset on vanhusten ja pikkulasten mielestä kivoja (esim. Leppäsen A. Viggen), mutta eihän niitä nykyteinit jaksa lukea.
Olisi kiva jos tempo olisi akuankkatyyppinen halpa, kerran viikkoon ilmestyvä lehti. Silloin ehkä nuoremmatkin raatsisivat ostaa ja tilaminen olisi mielekästä.
Pidemmän päälle albumituotannon pohja putoaa pois ellei sarjat ole lehdistä tuttuja.
Pelkään vaan että alle 5 euron tuotteita ei voi sarjismarkkinoille syystä tai toisesta tuoda (vrt. ristikkolehdet joita saa halvimmillaan alle 2 eurolla!)
Mikä siis on lehden kohderyhmä? Kuvan kannesta päätellen ilmeisesti lähinnä nuoret/lapset? Mutta jaksavatko mangaan ja usein myös jo amerikkalaiseen Sin City -tyyliseen väkivaltasarjakuvaan tutustuneet ja jo melkein kaiken nähneet nykynuoret enää innostua pikoista ja fantasioista? Itse kannattaisin sellaista ikäsitoutumatonta mahdollisimman laajaa yleishumaania linjaa, joka sopisi ja voisi kiinnostaa mahdollisimman monia, ihan vain levikinkin kannalta. Mielellään jotain älykästä myös aikuisille, kuten Corto Malteset aikoinaan NonStopeissa, joka ei olisi kuitenkaan ihan K18 matskua.
Minusta kannattaisi myös panostaa erityisesti sellaisiin hyviin uusiin sarjakuviin, joita ei ole aiemmin suomennettuina nähty, sekä jotain tuttuakin lisäksi. Monet voivat tarttua uteliaisuudestakin, innostua, ja se voi luoda edelleen kysyntää myös uusille albumijulkaisuille. Hyviä sarjakuviahan kyllä riittäisi julkaistavaksi.
[...] Ruutujen jäljillä… [...]