Pelkäätkö pimeää? Ja kaikkia pimeän turvin liikkuvia olentoja, jotka luultavammin ovat juuri SINUN perässäsi? No, syksyllä joka ikinen pelkosi tiivistetään yksiin kansiin… uskallatko lukea?
Warren Publishing -niminen kustantamo perustettiin 1950-luvulla Amerikassa. Kustantamon keskeisimmät julkaisut olivat joko kauhua, fantasiaa tai sci-fiä. Tunnetuimmiksi lehdiksi nousivat kauhusarjakuvat nimeltä Creepy ja Eerie, joita Warren julkaisi vuosina 1964-1983 aina yrityksen konkurssiin asti.
Suomessa Creepy- ja Eerie-lehtien kauhut tulivat tutuiksi 1970-luvulla, jolloin niiden tarinoita julkaistiin lehdessä nimeltä Shokki. Koskapa lehti oli mustavalkoinen, ei silloin Amerikassa vallinnut tiukka sarjakuvasensuuri ollut päässyt vaikuttamaan sen sisältöön. Niinpä Shokin lukija saikin nauttia kunnon veriroiskeista ja hyytävistä hirviöistä!
Viimeinen suomenkielinen Shokki julkaistiin vuonna 1976.
Kannen luonnos
Tänä syksynä: Egmont esittelee ylpeänä massiivisen, kovakantisen SHOKKI-kokoelman, joka pitää sisällään tarinoita Creepyn alkuperäissarjan 5 ensimmäisestä numerosta. Tarinat on uudelleen suomennettu ja painettu huolellisesti entisöidystä digitaalimateriaalista. Kauhukertomusten lisäksi kirjasta löytyvät myös lehtien alkuperäiskannet, jotka on maalannut maailmankuulu Frank Frazetta. Suomalaiseen kirjaan on esipuheen laatinut tummanpuhuvan goottibändi 69 EYESin vokalisti Jyrki 69.
Kirja tulee myyntiin Helsingin sarjakuvafestivaaleille.
Nyt ihmiset kertokaa; onko teillä ajan kultaamia muistoja Shokki-lehdestä? Itse en ollut lehden julkaisuaikoihin edes syntynyt, mutta jopa 90-luvun alussakin Shokkia löytyi divareista ja kavereiden sarjakuvakätköistä.. Niitä sitten luin ennen kuin käskettiin nukkumaan -eikä tullut ihan heti Nukku-Matti kylään 
Lue myös:
This entry was posted on tiistai, huhtikuu 28th, 2009 at 12:31 pm and is filed under Uudet julkaisut. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.
Shokki oli ainoa sarjakuvalehti, jonka äiskä silloin aikoinaan repi silmieni edessä!
Lehti oli ihan hirveän herkullisen pelottava. Se vertautui jotenkin mielessä telkkarin Yöjuttuihin. Slemmy oli Shokissa “juontaja”, joka hirtehisesti kevensi tunnelmaa.
Shokki oli lapsena kyllä ehdoton juttu! Ja vieläkin se kutkuttaa, varsinkin piirtäjien taso oli korkea.
Myös tarinat olivat huimia, Shokki aiheutti myös eduskuntakyselyn sisältönsä puolesta, oli muka niin kovaa kamaa, mutta ainahan tädit ja sedät ovat olleet “huolestuneet” viihteestä!
Ehdoton tapaus siis!
Herramunjendeera! Syksy ei voi tulla tarpeeksi aikaisin
Pikkunaperona elin sen verran suojattua elämää, että Shokin kaltaisia lehtiä en uskaltanut lukea.
Nyt vanhemmalla iällä, kun ei enää pelkää (niin paljon) mörköjä sängyn alla, tällainen luettava on juurikin mitä kaipaan härtyviin syys-iltoihin
“I am the one hiding under your bed, teeth ground sharp and eyes glowing red!”… siis tulee ihan Painajainen Ennen Joulua-fiiliksiin tässä
Shokin sarjakuvissa loistavaa oli myös se, että tarinoiden lopputulosta osasi harvoin odottaa!
Shokki oli kyl täyttä tavaraa, vieläkin löytyy hyllystä muutamia alkuperäisiä. Hyvät muistot lehdestä ja etenkin niljakkaasta Slemmy-herrasta. Hienoa, kulttuuriteko.
Vaihtarista noita lehtiä tuli haettua ja luettua. nyt Jälkikäteen kun ajattelee niin sitä oli alle 10 vuotias ja oli “aika” kovaa matskua. Omien skidien en antais vielä lukea.
Tosin eipä niistä mitään traumoja jääny. (kai?)