10 syytä hankkia Ryhmä-X 1985 osa 2!

rx1985

Ryhmä-X:n sangen herkullisen 1985-vuosikerran jälkimmäisen puolikkaan paketoiva kovakantinen järkäle koristaa nyt kirjakauppojen ja sarjakuvakauppiaiden hyllyjä Marvel-nostalgikkoja ja kaikkia muitakin hyvän sarjakuvan ystäviä houkuttelemassa. Koska emme halua näiden teosten jumittavan kauppiaiden hoteisssa, niin laitamme nyt pienen kuvakavalkadin todisteeksi siitä, että ilman tätä opusta kirjahyllystäsi puuttuu jotain. Näillä sivuilla huipentuu eräs supersankarisarjakuvan merkittävimmistä yksittäisistä tarinakokonaisuuksista, Pimeän Feenixin saaga, mutta ei hauska siihen lopu. Mukana on muun muassa joulutarina alien-kloonilla, Alfalentue, Wendigo, Kostajat, Roguen ensiesiintyminen ja paljon muuta 80-luvulla tajuntoja räjäyttänyttä. Aloitetaanpa:

1: Hienompia kansia saa hakea. Näissä riittää dramatiikkaa ja yleistä neroutta.

rx1985_8

2: Jean Grey on monella tapaa hot. Varsinkin Feenix on.

rx1985_7

3: Vihainen Wolverine on aina mukavaa viihdettä.

rx1985_4

4: Kissatappelutkin ovat mukavaa viihdettä.

rx1985_3

5: Kosmiset taistelut ovat… arvasitte kyllä… mukavaa viihdettä!

rx1985_9

6: Elokuvissa Ororon klassisin ja varmasti käytössä mukava univormu on jäynyt täysin paitsiolle. Toisaalta ymmärrämme tätä seuranneen punkimman ja arkisemman ilmeen: taistelussa näppärämpi ja vähemmän pervoja superkonnia hätisteltävänä.

rx1985_15

7: Tekijäesittelyt saattavat olla mukavaa viihdettä.

rx1985_11rx1985-jpg_10

8: Kansitaide mainittiin jo, mutta tämän vuoden kansitaide nyt vain on supersankaritouhuilun definitiivistä ydinmehua. (Ja nykyisiä sarjakuvatoimittajia lohduttaa paljonkin se, että ennenkin osattiin mokata.)

rx1985_5

9: Arkinen huumori tasapainottaa kosmisia tappeluita mukavasti ja tuo hahmot lähemmäs lukijaa, jolloin niiden kohtaloista jaksaa välittää vuosikymmenien ajan.

rx1985_13

10: Jean Grey Mustana Kuningattarena.

rx1985_6

Ikävä lopettaa tähän, kun niin paljon olennaista jää hehkuttamatta. Eli mars kirjakauppaan tai kirjastoon! Jos lehdet llöytyvät hyllystä jo, niin sitten rakkaalle vaikkapa joululahjaksi. Lukukokemuksensa voi pohjustaa Mail-Manin esipuheella, mikä ansaitsee erityismainintansa.

Gekko Paavilainen ja Hämähäkkimies vuosimallia 2016!

Vuosi sitten syyskuussa värväsimme sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen kommentoimaan Tex Willerin nykykuosia. Herra siis analysoi halki, poikki ja pinoon Tex-lehden siihen mennessä ilmestyneet vuoden 2015 numerot. Kyseisen jutun löydät täältä.

Tällä kertaa huomion keskipisteeseen heilahtaa Hämähäkkimies eli Spider-Man, joka onkin tarjonnut lukijoilleen melkoista kyytiä koko kuluvan vuoden. Kommentoijaksi valikoitui tällä kertaa mediapersoona ja armoitettu sarjisfani Gekko Paavilainen. Päästämme herran pidemmittä esipuheitta ääneen, eli tästä eteenpäin mikrofonin (vai megafonin?) ääressä ei ole vanha tuttu tri Tuomio, vaan kenties uusi tuttu Gekko!

sm0116

Ja tapahtui vuonna 2016…

On se kuulkaas vaan pirskatin mahtavaa, että olemme saaneet täällä pohjolan perukoilla nauttia Hämiksen seikkailusta jo mitä, about 35 vuotta virallisen lehden kera.

Meikäläinen rustaa sarjakuvakritiikkejä nettilehteen, joka löytyy osoitteesta www.manmadelifestyle.com ja nyt päästän hetkeksi sanaisen arkkuni auki siitä, miltä mielestäni tämä armon vuosi 2016 on Hämähäkkimies­-lehden sivuilla on vaikuttanut.

Hämähäkkimiehellä menee tänä vuonna lujaa. On oma tukikohta Hämähäkkisaari valvojineen ja sotilaineen, ja tuhannet pikku hämisbotit tarkkailevat alituisesti New Yorkin tapahtumia. On myös suhde lyhyehköön neiti Marconiin sekä oma firmakin laitetaan pystyyn: Parker Industries.

sm0316

Ongelmahan vain on se, että Hämiksen ulkokuoren sisällä ei todellakaan ole Peter Parker. Viime vuoden numeroissa Peterin ehkä yksi pahimmista vihulaisista, Otto Octavius eli Tohtori Mustekala, kaappasi Peterin mielen, ja hallitsee nyt koko kehoa. Peter Parker kuitenkin koko ajan yrittää keksiä keinoa päästä taas hallitsemaan itseään ja mieltään, mutta se tuskin tulee olemaan helppoa.

spiman0816_2

Vielä kun soppaan heitetään vuoden 2099 Hämähäkkimies Miguel O’Hara, muutamien kivojen aikahyppelyiden seurauksena, alkaa keitos olla kuumaa kamaa. Ja eihän tässä nyt sentään ole vielä läheskään kaikki.

sm0216

Musta Kissa epäilee, ettei kaikki ole kohdallaan, samoin Kostajat ovat perässä epäillen Hämiksen muuttunutta identiteettiä, ja tästäpä syystä Hämis irtautuukin virallisista Kostajien riveistä. Lisäksi toisaallakin tapahtuu irtautumista, nimittäin Venom symbiootti irtautuu hetkeksi Flash Thompsonista ja saa Hämiksen/Octaviuksen valtaansa, ollen näin jonkin aikaa Ylivoimainen Venom, aiheuttaen uskomatonta tuhoa.

sm0516

Lisää pökköä pesää lyövät entiset ja nykyiset Möröt ja Menninkäiset! Menninkäisseerumilla saadaan aikaiseksi myös pari naispuoleista Menninkäistä, eli sisarduo Uhka ja Kauhu.Tällä hetkellä Mörköjä ja Menninkäisiä, alkuperäisiä, jäljittelijöitä ja muita alkaakin olla jo niin paljon, että itsekin jo sekoan. Mutta luvassahan on vasta alkava Menninkäisten sota!

sm0816

Pääasiassa olemme tänä vuonna näemmä keskittyneet The Superior Spider-Man -lehteen, jota pääasiassa on kirjoittanut huimasti pökköä Spiddun elämään lisännyt Dan Slott. Kuvituksesta on vastannut Humberto Ramos, joka mielestäni tekee välillä hyvinkin epätasaista, mutta pääosin mielenkiintoista jälkeä. Myös kyseisen lehden Annual on pilkottu pariin numeroon. Siinä taasen valotetaan hieman taustoja ja kohdataan pitkästä aikaa paha pahempi pahin Black Out. Taiteesta, jonka on loihtinut Javier Rodriguez, voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni Ramosin ”kuvan täydeltä”-taiteen jälkeen se on kivan yksinkertaista ja rauhoittavaa.

spiderman0716_4

Uskomaton ja toiminnantäytteinen vuosi on ollut, enkä yhtään usko, että meno tästä laantuu kun saadaan tuo tuleva sotatila päälle.

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa.

Tsemppiä lehdelle, toimitukselle ja ennen kaikkea kaikille lukijoille!

Pysykää paatissa mukana!

Gekko Paavilainen

Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!

Timanttiset tekijät ja timanttinen sankari

Tex Willeriä tehdään rautaisessa kurissa ja nuhteessa, mikä näkyy järkähtämättömänä laatuna. Tex on sarjakuvaviihteen peruskalliota, jota lukiessaan ei tarvitse pelätä joutuvansa metasarjakuvallisen kikkailun uhriksi, sankarin vaihtaneen yllättäen sukupuolta, tai piirtäjän tekevän työnsä vasemmalla kädellä. Tex on kuten AC/DC, timantti juuri sellaisena kuin se on, ja sen tekijät tiedostavat tämän, eivätkä turhaan lähde hiontoja muuttelemaan.

TexSL

Mutta nyt on tullut aika sekoittaa pakkaa hieman. Bonelli nimittäin antoi Paolo Eleuteri Serpierille vapaat kädet toteuttaa oma Tex-seikkailunsa. Vuosikymmeniä mietintähatun alla muhinut seikkailu näki päivänvalon painotuotteena helmikuussa 2015 ja saapuu nyt hellimään suomalaisten lukijoiden okulaareja intohimoisella lännenseikkailulla. Täkäläisille sarjakuvan ystäville Serpieri on entuudestaan tuttu Druuna-albumien kautta, joiden upea taide ja vähäpukeinen sankaritar tekivät lukijoihinsa takuuvarman vaikutuksen. Tarinaa harvempi muistaa.

TexSL_1

Scifi-haahuilut voimmekin nyt unohtaa, kun Serpieri pääsee villiin länteen. Tällä kertaa herra ottaa lukijansa lyhyesti ja rajusti, eli lukija tipautetaan suoraan keskelle seikkailua, jossa Tex Willer ja Kit Carson kohtaavat ensimmäisen kerran, comanchet ovat sotapolulla, neitoa pelastetaan pulasta ja ratsuväen upseeri yrittää hölmöillä kaikki hengiltä. Verileikeissä ei säästellä, mutta Serpierille epätyypillisesti naiskauneuden esittelyssä säästellään, sillä intiaanien kaappaamalla naisella pysyvät vaatteet yllä koko tarinan ajan. Lukijoita ei ole syytäkään kosiskella paljaalla pinnalla, sillä tarinassa on tyhjäkäyntiä ja suvantokohtia kuin AC/DC:n kappaleessa, eli ei laisinkaan.

TexSL_2

Spoilaamatta Sankarista ja legendasta on hankala kertoa enempään. Luvassa on upeaa sarjakuvataidetta ja paatuneimpiakin Texin lukijoita hätkähdyttäviä hetkiä. Nuoressa Texissä on vimmaa, jopa vanhan mestarin toteuttamana.

Bonellin fumettitehtaalla ymmärrettiin Serpierin suorituksen arvo ja päätettiin ottaa kunnarista koppi. Davide Bonelli valaisee tarkemmin: ”Jos Sankari ja legenda oli eräänlainen ’numero nolla’, Fronteran vankia voitaneen pitää numerona yksi uudessa ja toivoakseni ihastuttavassa Tex-sarjassa, jonka värilliset kertomukset ovat entistä yksinkertaisempia, ketterämpiä ja notkeampia, mutta joissa on aina keskipisteenä hän itse, jäljittelemätön ja voittamaton ranger.”

TexSL_5

Hemmottelemmekin siis suomalaisia lukijoita paketoimalla Fronteran vangin samojen kansien väliin Serpierin Texin kanssa. Tämäkin tarina sijoittuu aikajanalla huomattavasti perusjulkaisusta tuttuja seikkailuja varhaisempiin vuosiin, jolloin Texin status häilyi vielä rangerin ja lainsuojattoman välimaastossa.

TexSL_4

Tarinan kirjoitti Texin lukijoille tuttuakin tutumpi Mauro Boselli ja taiteesta vastaa Mario Alberti. Vaikka allekirjoittanut Serpieriä kovasti diggaileekin, niin tekisipä mieli melkein väittää Mario Albertin vetävän riittoisamman korren. Nyt on todella komeaa lännensarjakuvaa tarjolla! Vaikka Serpieri osaa länkkärimaisemat, kuten albumin esipuheessa hehkutetaan, niin Alberti ei jää laisinkaan kakkoseksi. Molempien tarinoiden värimaailmoja voisin myös helposti hehkutella päivän tai kaksi.

TexSL_6

Tarinallisesti Fronteran vanki samoaa tutumpia latuja, mutta Davide Bonellin maalailema tavoite saavutetaan kyllä. Ketterä ja notkea lyhyt rypistys. Faneja kohdellaan hellemmin kun Serpierin Tex-visiossa, eli niin sanottua järkyttävää materiaalia on säästeliäämmin. Pientä kiusantekoa kuitenkin. Mutta jälleen kerran spoilaamatta paras. Suosittelen vierailua Mario Albetin kotisivulla, niin saatte ennakkoaavistuksen silmäkarkin määrästä ja herkullisuudesta.

TexSL_3

96 sivua parasta mahdollista lännensarjakuvaa erittäin kohtuulliseen hintaan. Viihdyttää sekä aurinkoisena että sateisena kesäpäivänä.

Tex Willer -suuralbumi 33 lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 25.5.2016!

Pikku-Luke lukee lakia aikuisillekin

Lucky Luken seikkailuille on aina tilausta kauppojen sarjakuvahyllyillä, joten tuore Status Squaw riemastuttaa varmasti runsasta määrää sarjakuvahuumorin ystäviä! Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tarjolla on jopa kahden Luken metkuja!

LL0116_2

Suomalaisille Lucky Luken ystäville Morrisin soihtua nykyisin kantava ja täten albumin piirtänyt ja käsikirjoittanut Achdé onkin jo tuttu tekijä. Ehtipä herra piipahtaa Tampereellakin sarjakuvafestaamassa vuonna 2007. Tämä albumi ilmestyi alkukielellä vuonna 2015, joten suomalaiset lukijat saavat teoksen tuoreena hyppysiinsä. Status Squaw keskittyy nuoren Lucky Luken seikkailuihin sivun mittaisissa huumoripläjäyksissä. Tuttuun tapaan mukana ovat myös hupaisat tietoiskut villin lännen elämänmenosta. Sarjakuvamuodossa Achde tarjoilee hienon luennon teen valmistuksesta. Tri Tuomio teen ystävänä arvostaa kyseistä strippiä aivan erityisesti.

LLSS_1

Erikoinen piirre nuoressa Lukessa on tämä aikuista lämpimämpi suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen. Mielitiettykin on olemassa, mutta yritykset tehdä Joannieen vaikutus epäonnistuvat yleensä enemmän tai vähemmän katastrofaalisesti. Ehkä senkin takia aikuinen Luke ei jaksa niin yrittää…

LLSS_3

Albumin seikkailut soveltuvat Lucky Luken ystäville vauvasta vaariin. Pikku-Luke kykenee tarpeen vaatiessa toimimaan aivan yhtä esimerkillisesti ja oikeudentuntoisesti kuin aikuinen vastineensakin. Muun muassa intiaanikaverille häijy aikuinen saa tuta sekä sanan säilän että niellä keppostelun karvaan kalkin. Äitiään Luken on tosin syytä totella, sillä muuten paukkuvat pakarat. Ruumiillinen kuritus on osa kasvavan lapsen arkea villissä lännessä. Realismia ei siis unohdeta siltä osin.

Sokerina pohjalla toimii viisisivuinen kerran vuodessa ajankohtainen erikoisempi tarina, jossa aikuinen Lucky Luken tavallaan kohtaa nuoremman versionsa. Mukana menossa myös eräs Korvatunturilla asustava taho.

LLSS_4

Lucky Luken lapsuus villissä lännessä on todellakin yhtä seikkailua. Luvassa on siis kommelluksia, kepposia ja kylmää kyytiä kokevia konnia!

Status Squaw juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla. Lehtipisteistä albumi poistuu 11. kesäkuuta. Lähikaupan tai -kioskin lehtihyllyllä asioivien kannattaa siis kotiuttaa tämä kesälomalukemistokseen viimeistään kesäkuun alussa! Parasta mahdollista riippumatossa luettavaa!

Asterix ja Obelix alokkaina

Jos sie haluat hulinapainotteisen Asterix-albumin ilman vakavia teemoja, niin täs siul ois sellanen. Asterix legioonalaisena ei siis sisällä syvälle ulottuvia viiltoja ihmisenä olemiseen, vaan keskittyy viihdyttämään ja kiihdyttämään kevyemmällä otteella. Tai miten sen nyt ottaa, albumissa käsitellään kuitenkin muun muassa rakkautta, ritarillisuutta ja auktoriteettien vastaisuutta. Pääpaino on kuitenkin fyysisellä komedialla ja verbaalisella leikittelyllä… Ja koska René Goscinny ja Albert Uderzo ovat asialla, niin verbaalisuudella leikittelykin on astetta nerokkaampaa ja sarjakuvallisempaa kuin kilpailijoilla.

Asterix10_2

Juonikuviohan on tässä lähellä pyhää yksinkertaisuutta: iki-ihanan Mimosan kihlattu on pakotettu liittymään Rooman armeijaan, joten Asterix ja Obelix lähtevät hakemaan herraa pois vihollisen riveistä. Se tapahtuu liittymällä vihollisen riveihin, joten Asterixin ja Obelixin kyvyttömyys Rooman armeijakoneiston tiukkaan kuriin sopeutumisessa toimii tämän albumin huumorin moottorina. Kapina auktoriteettia vastaan on tuttua puuhaa tai ainakin tuttu haave likipitäen jokaiselle ihmiskunnan edustajalle, joten Asterixin ja Obelixin anarkistinen ilkamointi löytää kaikupohjaa äärimmäisen laajalla otannalla.

Asterix10_1

 

Uho tämän albumin temaattisesta keveydestä alkaa juuri nyt tuntua kirjoittajasta virheliikkeeltä. Kymmenes Asterix-albumi ansaitsee paikkansa Asterixien kärkikymmenikössä muullakin kuin slapstick-komedialla. Monet Asterix-fanit asettavat tämän jopa kolmen kärkeensä. Uskallamme siis suositella ihan kaikille sarjakuvan ja komediallisen viihteen ystäville! Yleissivistävästi humoristinen sarjakuva ei tästä parane.

AsterixL_1

Asterix legioonalaisena lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjisputiikeissa 6.4.2016!