Vetreä viisikymppinen – Asterix ja normannien maihinnousu

Asterix ja normannien maihinnousu on jo 50-vuotias, mutta nyt tämä vetreä albumivanhus tekee paluun lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin, ja se tekee sen ryminällä!

asterixnm

Yhdeksäs Asterix-seikkailu sisältää remeltävämmän osaston gallialaista toimintahuumoria, eli vakavia pohjavireitä ei juuri ole havaittavissa. Pääpaino on huutamalla tapahtuvalla kommunikoinnilla ja viuhuvilla astaloilla. Jos opetuksia haetaan, niin pelko ja sen voittaminen ovat ilmeisimmät teemat. René Goscinnyn ja Albert Uderzon osaamisesta sarjakuvan jalon lajilla kertoo jotain jo sekin, että hyvinkin kevyistä aineksista kasautuu täysipainoinen ja koko kestonsa viihdyttävä huumoriklassikko.

asterixnm2

Viikingit ovat nyt trendikkäitä, joten siinä mielessä albumi on ajankohtainen. Albumissa on siis kyse viikinkien saapumisesta Gallian rannoille, siltä varalta että termi normanni on jäänyt vieraaksi. Vaikka pohjanmiehet Asterixin ja kumppanit kohdattuaan koteihinsa hieman viisaampina palaavatkin, niin heidän jälkeläisensä palaavat takaisin ja siitä seurauksena Asterixin Gallia on nykyisin Normandiaa. Asterix ja viikingit -elokuva pohjaa valtaosin juuri tähän albumiin.

asterixnm3

Osa huumorista haetaan totuttuun tapaan anakronistisista viittauksista. Poppixin vaunut ovat Rooman Mediolanumista, eli nykyajan Italian urheiluautoistaan tunnetusta Milanosta. Poppixin elkeet viittaavat pop-musiikin ensimmäisiin supertähtiin. Kunhan Poppix on ensin hieman järkyttänyt Asterixin kylän rauhaa, niin pian on hänen oman rauhansa aika järkkyä. Galliaan saapuvat normannit haluavat oppia tuntemaan pelkoa, sillä he ovat kuulleet pelon antavan siivet. Heidän tavoitteenaan on siis löytää pelkäämisen asiantuntija, jollaiseksi Poppix pian paljastuu. Pian pääsemmekin seuraamaan Asterixin ja Obelixin suorittamaa pelastusoperaatiota. Mantelina puurossa toimivat roomalaiset, jotka yrittävät asettaa kapuloita gallialaisten rattaisiin kaikkien tuntemin seurauksin. PAF!

asterixnm4

Tämäkin albumi kuuluu sivistyskodin sarjakuvahyllyyn. Mielenkiintoista bongattavaa riittää: Caravellix saa lopullisen muotonsa, Idefix hermostuu puiden kaatamisesta ensimmäisen kerran ja Trubadurix saa osallistua juhlapitoihin. Merkillepantavaa on myös kuinka vähän ikä painaa tätä alun perin 1966 julkaistua albumia. Hyvä huumori ei vanhene koskaan!

asterixnm5

Asterix ja normannien maihinnousu nyt lehtipisteissä ja kirjakaupoissa!

Hälytys! Taistelu Britanniasta!

Ilmasodan ystäville on tarjolla mannaa taivaasta, sillä tämän vuoden Korkeajännitys-kirjan aiheena on taistelu Britanniasta. Luvassa on siis ilmojen koiratappelu jos toinenkin, kun Luftwaffe ja Kuninkaalliset ilmavoimat mittelevät voimiaan. Panoksena on Ison-Britannian tulevaisuus.

korkkirja2016

Suomessa puhutaan talvisodan ihmeestä ja briteillä sama arvolataus liittyy tähän Ison-Britannian ilmaherruudesta käytyyn taisteluun, joka käynnistyi 10. heinäkuuta 1940 ja päättyi 31. lokakuuta samana vuonna. Luftwaffen tavoitteena oli tuhota brittien ilmapuolustus maihinnousua varten, mutta brittien Bolton Paul Defiantit, Supermarine Spitfiret ja Hawker Hurricanet monikansallisine lentäjineen näyttivät Herman Göringin jääräpäisesti luotsaamalle Lufwaffelle ns. närhen munat. Ilmasodan näyttävämpien ja näkyvimpien kiemuroiden lisäksi kyseessä oli myös tiedustelun, taktiikan ja teknologian kaksintaistelu, jossa yhtäkin miestä kaivattiin resurssien ollessa niukimmillaan.

haly1

Taistelu Britanniasta on siis briteille ISO JUTTU, mikä on päivänselvää viimeistään tämän teoksen alkusanat ja esipuheen lukeneelle taholle. Alkusanat laatinut Commandon toimittaja Calum Laird alleviivaa sitä, miten käsikirjoittajat kykenevät yhä löytämään tähän kaikkien tuntemaan taisteluun uusia tuoreita näkökulmia. Esipuhujana toimiva legendaarinen Commando-toimittaja George Low puolestaan keskittyy itse taistelun merkitykseen ja sen vaatimiin uhrauksiin.

haly2

Aiheen tärkeys ja sitä kohtaan tunnettu kunnioitus näkyy näissä tarinoissakin. Vaikka ilmasodasta onkin kyse, niin jalat pysyvät tukevasti maassa ja sankariteot realistisina. Jos viimeistä tarinaa aave-Spitfireineen ei oteta lukuun, niin voimakas oikeasti tapahtuneen tuntu elävöittää tämän kokoelman tarinoita. Vihollista ei demonisoida tarpeettomasti, sillä näissä tarinoissa keskitytään sotakoneiston pienimpiin rattaisiin. Suurimmat konnat pysyttelevät yleensä kaukana rintamalta.

haly3

Ennalta arvattavasti pääosan sekä taiteen että tarinan tasolla varastavat usein lentävät sotakoneet, joista tässä teoksessa Moog Konttisen asiantuntemuksen maustamin tietoiskuin esitellään Sopwith Camel F1, Heinkel 111 H-6, Messerschmitt 109, Boeing B-17G Flying Fortress, Messerschmitt BF110 ja Hawker Hurricane.

Kuudesta tarinasta yksi on aikaisemmin suomentamaton. Sivuja opuksessa on 400. Käännöksistä vastaavat luottotaistelijat Anssi Alanen, Marko Kantola, Moog Konttinen ja Antti Marttinen.

Hälytys! Taistelu Britanniasta! nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Enrique Breccia – valon ja varjon mestari

Moni osaa piirtää, mutta harva hallitsee mustan ja valkoisen leikin niin kuin argentiinalaissyntyinen Enrique Breccia. Toisaalta herralla on ollut jo syntymästään asti hyvät lähtökohdat piirtämisen ammattilaiseksi, sillä hänen isänsä Alberto Breccia oli Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä sarjakuvataiteilijoita ja kansainvälisestikin ajatellen merkittävä sarjakuvan ilmaisukeinojen uudistaja.

Koska Tito Faracin osaavasti juonimaa Captain Jackia on tässä blogissa hehkutettu aikaisemminkin, niin keskitymme tällä kertaan tarjoamaan iloksenne maistiaisia Enrique Breccian osaamisesta. Rohkeaa mustan ja valkoisen käyttöä luvassa. Ja ehkä jopa sarjakuvamaailman näyttävintä usvaa ja sumua.

Lieneekö eläinsymboliikan syytä, mutta allekirjoittaneelle tulee näistä tunnelmista mieleen Didier Comès.

breccia1

Vanhoja muistellaan astetta hienovaraisemmalla ilmaisulla.

breccia2

Maisemat ovat upeita, eli tapahtumapaikka suorastaan korostaa Breccian vahvuuksia.

breccia3

Suuremman mittakaavan toimintaakin tarjotaan.

breccia4

Paino on kuitenkin pienemmän mittakaavan toiminnalla.

breccia5

Tämäkin sivu tarjoilee periaatteessa pelkkää räiskintää, mutta Breccian ansiosta sekin on upeaa valon ja varjon leikkiä

breccia6

Lisää tätä herkkua löydät lehtipisteeltä tai paikalliselta sarjakuvakauppiaaltasi.

texcj

Tito Faraci ja Enrique Breccia: Tex Willer – Captain Jack nyt lehtipisteissä ja kirjakaupoissa!

Tuhtiakin tuhdimpaa lännenviihdettä – Flagstaffin suuri vehkeily

Vuosi 2016 on ollut Tex Willerin ystäville hyvää aikaa. Perusjulkaisussa jatketaan tasaisen laadukkaalla linjalla. Suuralbumeissa on päästy ihailemaan muun muassa Paolo Eleuteri Serpierin ja Enrique Breccian taidetta. Kirjasto lataa klassikkoa klassikon perään ja Kronikat pitävät huolen nostalgiasäväreistä. Panini pukkasi markkinoille keräilykirjankin.

Vuoden ylivoimaistesti tuhdein Tex-julkaisu on kuitenkin mahtiopus Flagstaffin suuri vehkeily – 784 sivua jykevää lännenseikkailua. Sivumäärästä huolimatta giganttiin mahtuu vain kaksi seikkailua, joten nyt todellakin on pitkää seikkailua tarjolla. Nykyisin pisimmät tarinat mahtuva kolmeen perus-Texiin, mutta tämän albumin nimeä kantava tarinakokonaisuus on aikoinaan kattanut numerot 12/1985–1/1986. Alunperin 70-luvun alkupuolella julkaistu seikkailu on Gianluigi Bonellin ja Erio Nicolòn käsialaa.

texkirja

Päälle 500-sivuisen päätarinan lisäksi pakettiin mahtuu Flagstaffiin osittain sijoittuva Mies ilman menneisyyttä, joka on astetta nuoremman tekijäpolven taidonnäyte. Tarinasta vastaa Claudio Nizzi ja taiteesta Claudio Villa. Tex-diggareille erittäin tuttuja nimiä molemmat. Tämä Texeissä 15/1996–1/1997 julkaistu loppukevennyskin kellottaa sekin reilut 250 sivua, eli tällekin tarinalle on tarjolla syvyyttä ja kaikupohjaa.

texk1

Flagstaffin suuri vehkeily on vaatimattomasti kaikkien aikojen pisin yhtenäinen Tex-seikkailu. Tai ehkä Tex-seikkailu on tässä väärä termi, sillä Texin viruessa telkien takana molemmat Kitit ja Tiger Jack saavat myös runsaasti ruututilaa. Konnien eeppinen juonittelu ja sankareiden taistelu sitä vastaan rakennetaan huolellisesti, joten keskivertoon Tex-seikkailuun verrattuna tässä tarinassa on huomattavan vähän paikasta toiseen laukkaamista ammuskeluineen ja huomattavan paljon puhuvia päitä. Juonittelun panokset ovat sen verran kovat, että jännityskerroin pysyy katossa toiminnallisuuden ollessa sanallistakin.

texk2

Yritetäänpä juonitiivistelmää: Eräs mahtimies on iskenyt silmänsä navajojen mailla sijaitseviin kultaesiintymiin ja päättää häätää intiaanit mailtaan. Ensin tieltä raivataan Tex, joka saa riesakseen murhasyytteen ja päätyy pakkotyöhön. Julman juonen loppukaneettina Tex surmattaisiin ”pakoyrityksen” yhteydessä ja navajot ajetaan mailtaan reservaattiin. Konnat juonineen ovat sitä luokkaa, että silkkihansikkaat unohdetaan jo alkupään sivuilla. Erittäin kovaksi keitetty länkkäridekkari siis tarjolla.

Navajojen kulta käväisee mielessä myös seuraavan seikkailun aikana, kun Tex kapakkatappelun jälkeen jälleen kerran korvaa vahingot ruhtinaallisesti ja tarjoaa kierroksen kaikille. Kuinka iso osa navajojen kullasta onkaan vuosien varrella päätynyt juottoloiden peilien uusimiseen ja janoisten tappelupukarien kurkkujen kostutukseen?

texk3

Mies ilman menneisyyttä on tavallisesta huomattavastikin poikkeava Tex-seikkailu, sillä tällä kertaa on tarjolla romantiikkaa Kit Willerin rakastuessa ute-päällikön tyttäreen. Nuori rakkaus tosin lepattaa veristen välienselvittelyjen keskellä, joten hempeilyä tasapainotetaan kyyneleillä.

texk6

Nizzin tarina on parasta laatu Texiä, mutta kuninkuusluokkaan sen nostaa Claudio Villan taide. Kansitaiteen erikoismies hallitsee myös sarjakuvallisen ilmaisun. Ja jos puhutaan kasvojen piirtämisestä, niin Villan realismin, ilmeikkyyden ja ilmaisuvoiman yhdistelmään kykenee noin yksi sarjakuvapiirtäjä tuhannesta. Veitsitappeluiden dynamiikkaa yhtään väheksymättä. Eli jos ensimmäisen tarinan eeppinen hitaus syö hermoja, niin välipalaksi voi nautiskella lopun silmäkarkit.

texk5

Tästä jykevä paketti joulukuusen alle siis. Luettavaa riittää koko pyhiksi, jos malttaa olla ahmimatta. Se ahmimatta jättäminen tosin saattaa olla melkoinen haaste.

Flagstaffin suuri vehkeily nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Tex-piirtäjä Pasquale Del Vecchio Helsingissä

Meillä on jälleen vieraileva tähti täällä blogissa. Suomen virallisten Tex-tietäjien kovimpaan kärkeen kuuluva Janne Viitala käväisi Helsingin Kirjamessuilla moikaamassa tuoreen tarrakirjan paikalle tuomaa Tex-piirtäjää, jonka ansiosta useammankin Tex Willerin seikkailujen ystävän kokoelma kasvoi nimmarin ja luonnoksen verran. Tri Tuomio hiljenee nyt ja tästä eteenpäin teksti ja kuvat ovat Janne Viitalan käsialaa.

Helsingin Kirjamessut järjestettiin 26.-29.10.2016 totuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa. Kahtena viimeisenä päivänä vieraaksi oli saatu Egmontin osastolle ansioitunut Tex Willer-kuvittaja Pasquale Del Vecchio, joka on tähän mennessä saanut valmiiksi neljä tarinaa vuonna 2007 alkaneella Tex-urallaan. Del Vecchio oli tilattu paikalle markkinointimielessä, sillä Panini, Texin välitysfirma Euroopan markkinoille, oli joitakin viikkoja aiemmin julkaissut Tex Willerin keräilyalbumin, joihin voi kerätä sekä liimattavia tarroja että keräilykortteja.

delvecchio

Del Vecchio signeeraa keräilyalbumia.

Kiireinen Dell Vecchio ehti suoda signeerausten lomassa myös pienen haastattelun. Hän on vuonna 1965 Manfredonissa syntynyt milanolaistunut piirtäjä, jonka ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin sanomalehdessä jo vuonna 1984. Tämän jälkeen hän kuvitti Il Giornalino -sanomalehteen Afrikkaan sijoittuvaa sarjakuvaa. Tuona aikana hän toimi idolinsa Gino D’Antonion, Lännentie-sarjan luojan, alaisuudessa. Pikkuhiljaa kuvittaja alkoi saada sen verran mainetta, että myös itse Sergio Bonelli kiinnostui hänestä. Vuonna 1992 Del Vecchio aloitti Bonelli Editoren julkaiseman Xona X -sarjan parissa. Hänen ensimmäistä tarinaansa ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, koskaan julkaistu. Del Vecchio päätyi kuvittamaan Gino D’Antonion kirjoittaman New Yorkiin sijoittuvan Duri a morire -sarjakuvan, joka oli myös Bonelli Editoren julkaisema. Ura Bonellin palveluksessa jatkui Nick Raiderin, Xona X:n sekä hiukan myöhemmin Napoleonen parissa.

Del Vecchion ensimmäinen Tex-tarina ”Likaista rahaa” julkaistiin sekä Italiassa että Suomessa vuonna 2007. Hänen kaksi ensimmäistä tarinaansa olivat Claudio Nizzin kirjoittamia, kolmas Tito Faracin käsialaa ja neljäs, Color Texinä julkaistu seikkailu Roberto Recchionin käsikirjoittama. Del Vecchio kertoi messuilla, että tällä hetkellä hän työstää yli 300 sivuista, Mauro Bosellin kirjoittamaa tarinaa Maxi Texiin. Del Vecchio siis ilmeisesti pitää työskentelystä erilaisten kirjoittajien kanssa. Bosellin käsikirjoitusta Del Vecchio kehui, ja lupasi tarinasta tulevan todella kauniin.

messuema%cc%88nna%cc%88ttex

Egmontin iloiset messutytöt Miia ja Lotta olivat pukeutuneet Tex-henkisesti.

 

 

Verkkaisesta työtahdistaan tunnetulta, vain neljä valmistunutta tarinaa vajaassa vuosikymmenessä, Del Vecchiolta oli ihan pakko kysyä, että oliko hän ottanut töitä mukaan Suomeen. Kysymyksestä selvästi huvittunut piirtäjä totesi, että eipä tullut otettua. Del Vecchio kertoi saavansa valmiiksi yhden sivun yhden työpäivän aikana. Ei hänen työtahtinsa siis loppujen kovin hidas ole. Hänen Maxi Texinsä on tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä, joten se valmistuu joskus ensi vuoden puolella. Ehkä se myös julkaistaan tuolloin tai viimeistään vuonna 2018. Del Vecchion kiireitä on lisännyt se, että hän on viime vuosina työskennellyt myös ranskalaiselle Dargaud-kustantamolle piirtämällä toiseen maailmansotaan liittyviä tarinoita. Tämä on tietenkin huono uutinen Tex-faneille, sillä onhan Del Vecchio tämän hetken parhaita ja tunnistettavimpia Tex-kuvittajia. Del Vecchio kuitenkin kertoi, ilmeisesti havaittuaan haastattelijan huolestuneen ilmeen, että pääpaino jatkossakin on Texin seikkailuissa. Texin suosimisessa saattaa olla takana se, että Del Vecchio tunnusti itsekin lapsuudesta lähtien olleensa Tex-fani, vaikka alalla ensirakkaus olikin toinen italialainen lännensarja Zagor.

delvecchio2

Del Vecchio suorastaan hämmästyi, kun häneltä kysyttiin, että käyttääkö hän avustajia kuvitustyössään. Ehdottomasti ei käytä, ei sellainen kannata. Del Vecchio ei tiennyt ketään Italialaista Tex-kuvittajaa, joka käyttäisi avustajaa. Hyvin harvassa nämä tuntuvat olevankin. Argentiinalainen Repetto oli lopulta ainut, jonka tiedettiin avustajia käyttävän. Aiemmin avustajien käyttäminen oli yleisempää, sillä esimerkiksi Giovanni Ticci käytti vakituisesti avustajia aina 1980-luvun puolelle, mutta ei käytä enää. Nykyään piirtäjien niskoille ei ole ilmeisesti ladattu kovia aikataulupaineita.

Seuraavaksi haastattelija ihmetteli ääneen, että mistä mahtaa johtua viimeaikainen uusien piirtäjien tulva Texin pariin. Reilussa kymmenessä vuodessa debyyttinsä on tehnyt yli 30 kuvittajaa. Monet lukijat muistavat, kun 1970- ja 80 -luvuilla piirtämisestä vastasi suunnilleen puolisen tusinaa kuvittajaa, jotka olivat omistautuneet Texille ja tuntuivat jatkavan sarjan parissa ikuisesti. Del Vecchio totesi, että 1970-luvulla piirtäjät olivat nopeampia, joten pienempi kuvittajien määrä riitti. Silloin oli myös vähemmän Tex-julkaisuja. Del Vecchio ei kuitenkaan maininnut syyksi sitä, että nykyään monet piirtäjät hänen tapaansa palvelevat useaa eri työnantajaa. Del Vecchio ei osannut vastata siihen, että oliko kustantaja muuttanut jollain tapaa omaa kustannuspolitiikkansa esimerkiksi kuvittajien palkkaamisen suhteen.

Del Vecchio asuu siis Milanossa, kaupungissa, jossa Texin kustantamo Bonelli Editore sijaitsee. Kysyttäessä, että onko kätevää työskennellä kustantamon läheisyydessä, Del Vecchio vastasi, että hän ei tee työtään kustantamon tiloissa, vaan studiossaan, jossa työskentelee muitakin kuvittajia. Kustantamoon on kuitenkin aina mukava poiketa viemään valmiita sarjakuvasivuja. Siellä tapaa tuttuja ja työtovereita, ja usein mennään yhdessä syömään. Uuden toimitusjohtaja Davide Bonellin alaisuudessa on miellyttävää työskennellä. Yhdistävä tekijä Bonellin ja Del Vecchion välillä on myös saman jalkapallojoukkueen, Inter Milanin, kannattaminen.

Hieman yli 50-vuotias Del Vecchio oli aluksi hieman ihmeissään, kun haastattelija sanoi tämän kuuluvan vielä Texin ns. nuoriso-osastoon. Del Vecchio lähti aluksi innokkaasti kiistämään väittämän, mutta hiukan pohdittuaan hänen oli myönnettävä, että Texin vakiopiirtäjistä vain Alessandro Piccinelli ja Cestaron veljekset ovat häntä selvästi nuorempia ja muutama muu on vain hieman nuorempi tai suunnilleen saman ikäinen hänen kanssaan. Pasquale Del Vecchio edustaa siis Texin tulevaisuutta. Toivottavasti saamme hänen tarinoistaan nauttia vielä usean vuosikymmenen ajan.

Janne Viitala

Taikuuden lähteillä – Doctor Strange: Alku

Marvelin maagisin supersankari on aina jäänyt kulttisuosikiksi, mutta pian Stephen Strange on suurellekin yleisölle tuttu nimi. Benedict Cumberbatchin, Tilda Swintonin, Chiwetel Ejioforin ja Mads Mikkelsenin tähdittämä Doctor Strange saa maailmaniltansa tänään 26.10.2016. Sen verran komea kattaus raskaan sarjan näyttelijöitä, että ihan tässä kuola uhkaa valua suupielistä. Peukut pystyssä messevän leffaelämyksen puolesta siis. Jos elokuvaan pettyy, niin meillä on lääkettä tarjolla. Jos elokuva puolestaan innostaa tutustumaan päähenkilöihinsä tarkemminkin, niin sama lääke tehoaa siihenkin. Eli Grek Pakin käsikirjoittama ja Emma Ríosin kuvittama Doctor Strange: Alku.

triouto

Tavallaan kyseessä on sama tarina, mutta toki toteutettuna ilman elokuvakoneiston rajoitteita. Efektit muun muassa vaativat paljon pienemmän budjetin, eikä niitä ole pakko tarjota vain varmuuden vuoksi, koska tiettyjen elokuvien tietyt yleisösegmentit odottavat poppariämpärillisensä seuraksi tietyn määrän tietynmallisia räjähdyksiä. Elokuvaa näkemättä uskallan uhota tämän sarjakuva-albumin tarjoavan hienovaraisemmin toteutettua maukasta magiaa.

triouto_1

Grek Pak ehti suunnitella uraa politiikassa ennen kuin sarjakuva- ja elokuvakäsikirjoittaminen vei miehen mennessään. Kokemus ja kiinnostus politiikan saralla on kuitenkin jättänyt jälkensä Pakin taiteeseen – väittäisin herran sarjakuvahahmoja tavallista hieman raadollisemmiksi, kyynisemmiksi ja jääräpäisemmiksi. Varsinkin Wongin ja Strangen väärällä jalalla alkava ystävyys on hykerryttävää seurattavaa naljailuineen.

triouto_7

Albumin naishahmo ei myöskään ole se kaikista perinteisin kirkuva kinkku ja seinäkoriste. Albumin kuvittajana kun on sen luokan espanjatar, että tuskinpa Pak olisi uskaltanut sellaista kirjoittaakaan.

triouto_6

Ainakin Tri Tuomiolle tämän albumin paras puoli on juurikin Emma Ríosin kuvitus. Sarjakuvatoimittaja kun saa nähdä uransa aikana melkoisen määrän yhteen ja samaan samaan sapluunaan tehtyä supersankarisarjakuvaa, jolloin tällainen hieman kokeilevampi, rennompi ja eurooppalaisempi ote piristää aina kunnolla. Ja kun rujon realistisesti ja koreilemattomasti toteutettuun maailmaa myllerretään maagisilla voimilla, niin siinäkin on enemmän tehoja kuin kiiltokuvamaailmassa tapahtuvassa taikatemppuilussa.

triouto_3

Ei Doctor Strange: Alku silti eurooppalaisen vaihtoehtosarjakuvan taistelutantereille ole änkeämässä. Se on päivittyvään sarjakuvamakuun toteutettua supersankariviihdettä, joka esittelee monille vanhan tutun sankarin toivottavasti myös aivan uudellekin yleisölle.

triouto_5

Uudesta yleisöstä puheen ollen albumi päättyy traileriin, eli Defenders-lehden ensimmäiseen numeroon, jossa Tri Outo seikkailee muutamaan muun Marvelin sankarin kera. Matt Fractionin käsikirjoitus ja Terry ja Rachel Dodsonin taide, eli nimekkäitä tekijöitä tarjolla. Jos suosio on suurta, niin ehkäpä tätä herkkua saadaan lisääkin!

triouto_8

Doctor Strange: Alku juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!